11.4.2018

Maaliskuun instagrammailut

Huh hah ja hei!

Huhtikuun puolella ollaan jo reippaasti ja aika sen ku vilahti ohitse vaan.
Uusi koti ja uudet tuulet. Kevätkin näyttää merkkejä vihdoin! Elämässä on kaikkea uutta ja kivaa mutta mun sairastelut sen kun jatkuvat. Sain jonku älyttömän taudin muutama päivä ennen muuttoa ja sen taudin kynsissä ollaan edelleen. Reippaasti jo toista viikkoa. 

Kipeä fiilis mutta oon silti erittäin onnellinen. Nyt on hyvä olla. Oon myös oivaltanut muutamat asiat taas tässä kotihiirenä oleskelun myötä ja odotan vaan, että pääsen reippailemaan vielä kouluun hetkeksi ennen kesälomaa. Koulusta olevaa kesälomaa. Kesälomalla tehdään silti töitä mutta miten työnteko voi tuntua työnteolta, kun työskentelee sellaisten asioiden parissa, joista pitää ja työtoverit on myös ihan mielettömiä?  

Heitellään nyt vähän takapakkia maaliskuuhun. 



 Murut tuli hakemaan töistä naistenpäivän kunniaksi. Elli ihmetteli, että mihin ihmeeseen hän on päässyt. Täällä Lahessa ollaan tosi tiukkoja, mihin kaikkialle koiria saa ottaa mukaan. Syke on kauppakeskuksista Karisman kanssa ainoa, johon saa tuoda koiria. Ihmiset katsoo jo pelkästään torin läpi kävellessä paheksuvasti. En ymmärrä. Voitaispa Lahestakin tehdä koiraystävällinen paikka.


Helsingissä on hyvä olla. Mulla oli tehnyt mieli jo muutaman kuukauden ajan Street Gastron sänkkäriä, joten oli pakko käydä vierailulla Kalliossa. Vanhat huudit. Ei ollu muuttunu mihkään. Leipä oli juuri niin hyvään mitä muistelinkin.
 Kummitädin kissa Aapo. Kissa, joka syö luita ja leikkii koirien kanssa. Sanoisin, että kissa minun makuun!
 Annetaas uusi tilaisuus Martenseille. Ostin varmaan 5 vuotta sitten ensimmäiset ja meidän taival ei kauhean pitkä ollut. Luovutin, koska ne ei vaan muotoutunut vaikka kuinka yritin ajaa sisään. Lopulta luovutin ja myin ne. Nyt nämä soft leather- versiot on saanut uuden tilaisuuden näyttää. Nää on jo melko hyvin lähtenyt mukautumaan. 


Unikeko.

 Ihana Lake Jons. Kolmannen kerran Lahessa. Meidän ensimmäisestä Lake Jonsin keikasta tuli 2 vuotta täyteen. Muistan sen illan, koska näin Nicon ystävät tuolloin ensimmäisen kerran. Hitsit että sillon jännitti. Onneksi nuista kaikista ihanista tyypeistä on tullut nyt kahden vuoden aikana munkin ystäviä. Ilman niitä olis Lahti kovin tylsä ja kolkko paikka.
 Mua alkaa melkein itkettää tämä kuva. Miten mun koulun aloitusvuosi on mennyt näin perseelteen? Viime viikolla mä päätin, että tuli mitä tahansa niskaan, niin koulusta on selviydyttävä nyt kunnialla, jotta pääsen vielä jatko-opiskelemaan. Tällä viikolla myös pyörittelin yhtä isoa asiaa mielessäni kouluun liittyen. Jääköön tämä asia vielä muhimaan päähäni ainakin vuodeksi. Katellaan sitten ensi keväänä. 


Ihmeiden aika ei ole ohi. Varasin optikkoajan. Kymmenen vuoden jälkeen. Pelkäsin, että mulle posahtaa kerralla miinus kympin lasit mutta ehei! Näkö oli huonontunut aivan pikkiriikkisen verran. Hyvä minä! Kerranki ei ihan paskasti mennyt. Ala-asteen viimeisellä luokalla hankitut mahtavat sihteerilook- lasit oli aika heittää roskikseen ja tilalle sitten vaihtaa vaikkapa nää mahtavat lasit, jotka on melko samalaiset kun mun omalla äidillä oli yhessä kuvassa, jossa istuin 4 vuotiaana sen sylissä. Trendit kiertää! 

 Hävettää ihan tunnustaa, että en ole kerennyt aloittamaan kumpaakaan näistä kirjoista. Odotin näitä kun kuuta nousevaa mutta aika ei ole yksinkertaisesti antanut yhtään periksi. Myös mun tilaamat Elle- lehdet kahdelta kuukaudelta on lukematta. Nyt täytyy skarpata. Karita Tykkä on mun lemppari missi ja Henriikka aivan mieletön mimmi.

Yhen asian olen oppinut tässä kuussa ja se on se, että RuPaul's Drag Race on paras ja siihen mä olen koukussa. Tuon lisäksi Yleareena on ollut tehokäytössä. Alottelin Karpilla, jatkoin Au Pairit Miamilla ja HasBeenillä. Lisäksi mitä mietit Ronja Salmi? on ollut loistava ja mielenkiintoinen. Hyvä Yle!!

Suosittelen tsekkaamaan kaikki nuo yllämainitut.



Elli meidän uudessa kodissa. En malta odottaa, että pääsen ottaa teille kunnon kuvat tästä koko kodista.  Osa mahtaa olla mun matkassa Instagramin puolella, joten instastoryjen merkeissä kodista on tullut jo tuttu.  Rakastan tätä huonekorkeutta mikä on n. 3,25 metriä. Syvennykset, leveät ikkunalaudat, valaistus ja oma sauna. Olen erittäin onnellinen täällä. Koko meidän pieni perhe on.


 Toinen ihmeiden tekijä. Uusi kamera ja hävettää tunnustaa että tämäkin on vielä paketissa, koska aika. Oottelen tässä viikonloppua, jolloin on vapaata ja jolloin toivon mukaan kipeys ei vedä mua aivan täysin petiin. Haluan nimittäin kuvailemaan. Mun kuvailuinnostus on ollut aivan lopahtanut jo useamman vuoden ajan ja sen takia musta kuullaan täällä blogin puolalla lähinnä näiden instagram- postauksien myötä. Sain juuri myytyä vanhan järkkärini ja toivon mukaan inspiskärpänen purasee mua tän uuden kameran myötä.


Uuteen kotiin verhotangot. Nico sai hoitaa, vaikka minähän se alaa opiskelen.


Ja nyt pikalopetus selfien kera.

Moiccu ja ihanaa viikkoa sinne!! 

- Pauliina