11.4.2018

Maaliskuun instagrammailut

Huh hah ja hei!

Huhtikuun puolella ollaan jo reippaasti ja aika sen ku vilahti ohitse vaan.
Uusi koti ja uudet tuulet. Kevätkin näyttää merkkejä vihdoin! Elämässä on kaikkea uutta ja kivaa mutta mun sairastelut sen kun jatkuvat. Sain jonku älyttömän taudin muutama päivä ennen muuttoa ja sen taudin kynsissä ollaan edelleen. Reippaasti jo toista viikkoa. 

Kipeä fiilis mutta oon silti erittäin onnellinen. Nyt on hyvä olla. Oon myös oivaltanut muutamat asiat taas tässä kotihiirenä oleskelun myötä ja odotan vaan, että pääsen reippailemaan vielä kouluun hetkeksi ennen kesälomaa. Koulusta olevaa kesälomaa. Kesälomalla tehdään silti töitä mutta miten työnteko voi tuntua työnteolta, kun työskentelee sellaisten asioiden parissa, joista pitää ja työtoverit on myös ihan mielettömiä?  

Heitellään nyt vähän takapakkia maaliskuuhun. 



 Murut tuli hakemaan töistä naistenpäivän kunniaksi. Elli ihmetteli, että mihin ihmeeseen hän on päässyt. Täällä Lahessa ollaan tosi tiukkoja, mihin kaikkialle koiria saa ottaa mukaan. Syke on kauppakeskuksista Karisman kanssa ainoa, johon saa tuoda koiria. Ihmiset katsoo jo pelkästään torin läpi kävellessä paheksuvasti. En ymmärrä. Voitaispa Lahestakin tehdä koiraystävällinen paikka.


Helsingissä on hyvä olla. Mulla oli tehnyt mieli jo muutaman kuukauden ajan Street Gastron sänkkäriä, joten oli pakko käydä vierailulla Kalliossa. Vanhat huudit. Ei ollu muuttunu mihkään. Leipä oli juuri niin hyvään mitä muistelinkin.
 Kummitädin kissa Aapo. Kissa, joka syö luita ja leikkii koirien kanssa. Sanoisin, että kissa minun makuun!
 Annetaas uusi tilaisuus Martenseille. Ostin varmaan 5 vuotta sitten ensimmäiset ja meidän taival ei kauhean pitkä ollut. Luovutin, koska ne ei vaan muotoutunut vaikka kuinka yritin ajaa sisään. Lopulta luovutin ja myin ne. Nyt nämä soft leather- versiot on saanut uuden tilaisuuden näyttää. Nää on jo melko hyvin lähtenyt mukautumaan. 


Unikeko.

 Ihana Lake Jons. Kolmannen kerran Lahessa. Meidän ensimmäisestä Lake Jonsin keikasta tuli 2 vuotta täyteen. Muistan sen illan, koska näin Nicon ystävät tuolloin ensimmäisen kerran. Hitsit että sillon jännitti. Onneksi nuista kaikista ihanista tyypeistä on tullut nyt kahden vuoden aikana munkin ystäviä. Ilman niitä olis Lahti kovin tylsä ja kolkko paikka.
 Mua alkaa melkein itkettää tämä kuva. Miten mun koulun aloitusvuosi on mennyt näin perseelteen? Viime viikolla mä päätin, että tuli mitä tahansa niskaan, niin koulusta on selviydyttävä nyt kunnialla, jotta pääsen vielä jatko-opiskelemaan. Tällä viikolla myös pyörittelin yhtä isoa asiaa mielessäni kouluun liittyen. Jääköön tämä asia vielä muhimaan päähäni ainakin vuodeksi. Katellaan sitten ensi keväänä. 


Ihmeiden aika ei ole ohi. Varasin optikkoajan. Kymmenen vuoden jälkeen. Pelkäsin, että mulle posahtaa kerralla miinus kympin lasit mutta ehei! Näkö oli huonontunut aivan pikkiriikkisen verran. Hyvä minä! Kerranki ei ihan paskasti mennyt. Ala-asteen viimeisellä luokalla hankitut mahtavat sihteerilook- lasit oli aika heittää roskikseen ja tilalle sitten vaihtaa vaikkapa nää mahtavat lasit, jotka on melko samalaiset kun mun omalla äidillä oli yhessä kuvassa, jossa istuin 4 vuotiaana sen sylissä. Trendit kiertää! 

 Hävettää ihan tunnustaa, että en ole kerennyt aloittamaan kumpaakaan näistä kirjoista. Odotin näitä kun kuuta nousevaa mutta aika ei ole yksinkertaisesti antanut yhtään periksi. Myös mun tilaamat Elle- lehdet kahdelta kuukaudelta on lukematta. Nyt täytyy skarpata. Karita Tykkä on mun lemppari missi ja Henriikka aivan mieletön mimmi.

Yhen asian olen oppinut tässä kuussa ja se on se, että RuPaul's Drag Race on paras ja siihen mä olen koukussa. Tuon lisäksi Yleareena on ollut tehokäytössä. Alottelin Karpilla, jatkoin Au Pairit Miamilla ja HasBeenillä. Lisäksi mitä mietit Ronja Salmi? on ollut loistava ja mielenkiintoinen. Hyvä Yle!!

Suosittelen tsekkaamaan kaikki nuo yllämainitut.



Elli meidän uudessa kodissa. En malta odottaa, että pääsen ottaa teille kunnon kuvat tästä koko kodista.  Osa mahtaa olla mun matkassa Instagramin puolella, joten instastoryjen merkeissä kodista on tullut jo tuttu.  Rakastan tätä huonekorkeutta mikä on n. 3,25 metriä. Syvennykset, leveät ikkunalaudat, valaistus ja oma sauna. Olen erittäin onnellinen täällä. Koko meidän pieni perhe on.


 Toinen ihmeiden tekijä. Uusi kamera ja hävettää tunnustaa että tämäkin on vielä paketissa, koska aika. Oottelen tässä viikonloppua, jolloin on vapaata ja jolloin toivon mukaan kipeys ei vedä mua aivan täysin petiin. Haluan nimittäin kuvailemaan. Mun kuvailuinnostus on ollut aivan lopahtanut jo useamman vuoden ajan ja sen takia musta kuullaan täällä blogin puolalla lähinnä näiden instagram- postauksien myötä. Sain juuri myytyä vanhan järkkärini ja toivon mukaan inspiskärpänen purasee mua tän uuden kameran myötä.


Uuteen kotiin verhotangot. Nico sai hoitaa, vaikka minähän se alaa opiskelen.


Ja nyt pikalopetus selfien kera.

Moiccu ja ihanaa viikkoa sinne!! 

- Pauliina

5.3.2018

Inspistä hakemassa uuteen kotiin

Pinterest. Maailman parhain paikka kaikkeudessaan. Sillon kun et tiedä mitä yhdistää minkäkin kanssa. Oli kyse vaatteista, sisustuksesta tai vaikkapa meikistä. Sen lisäksi, että sieltä saa inspiksiä ulkoisiin seikkoihin, niin oon jo useamman vuoden harrastanut elämäni vaikeina hetkinä life quotsien ylöskirjoittamista. Mulla on varmaan jo 4 päiväkirjaa täynnä Pinterestistä bongattuja rivejä. Aivan mainio paikka! Samallainen fiilis tulee niistä quotseista, kun biisien sanoistakin. Vaikeina aikoina kaikki viisut aina tuntuu just siltä, että ne ois kirjoitettu suoraa omasta elämästä ja elämäntilanteesta.

Takas kuitenkin siihen hyvän fiiliksen etsintään. Tälläkin kertaa olen innostunut uusista sisustusinspiksistä ja yrittänyt löytää pieniä juttuja, joiden avulla sais kevääksi mukavan ilmeen uuteen kotiin. Opiskelijabudjetilla mennään, joten ihan semmosia pieniä seikkoja ja tuunailuja. 






Arvatkaa houkuttaisko tuommonen vihreä seinä? Houkuttais. Seinät pysyy silti valkosina mutta oli puhe vuokranantajan kanssa, että saatais asentaa verhotangot ikkunoiden yläpuolella. Tällä hetkellä siellä on pelkät kaihtimet koristamassa ikkunoita. Huonekorkeus on kuitenkin reippaat 3 metriä, joten ihan jo ääneneristyksen takia haluan asuntoomme verhot. Sen lisäksi, että ne vähentää kaikua niin ne tuo huoneisiin mukavan fiiliksen, sopivasti lämpöä ja juuri tuon ihanan vihreän sävyn, jota en kuitenkaan seinään ajatellut laittavani. Verhot vihreäksi, niin sitten kyllästyttyä ne voi vaihtaa johonkin muuhun väriin. Maalia ei ihan niin usein viitsi lähteä vaihtelemaan. Muutenkin Valkoinen on aina valkoinen. 

Mulla on pieni onkelma meidän keittiön pöydän kanssa, nimittäin me ostettiin aivan ihana täyttä puuta oleva pyöreä pöytä mutta ei olla vielä saatu hommattua siihen kaveriksi tuoleja. Ollaan mietitty mustia kiiltäväpintaisia pinnatuoleja. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt sopivia. Pöytä on myös melko suuri ja en oo aivan 100 varma mahtuuko se meidän tulevaan asuntoomme. Saa nähdä! Jos ei mahdu, niin se menee varastoon jemmaan seuraavaa kotia varten. Se on nimittäin ihanan iso jos ja kun joskus ostetaan oma koti isolla keittiöllä niin se passaa sitten täydellisesti. Sitten miljoonan vuoden päästä. 



 Vaaleanpunaiset verhot saa vielä jatkaa oleskelua meidän makuuhuoneessamme. Ne sopii niin hyvin harmaan, mustan ja valkoisen kanssa. Tekokukat pääsee myöskin koristamaan asuntoamme. Oon jopa hommaillu uusia sellaisia. Odotan jo innolla, että on huhtikuu ja pääsen laittamaan meidän kotia.


Uus ja ihana tuttavuus on tuleva oma sauna. Oon ollut aivan vauhkona. Olin päättänyt tämän kuvan perusteella, että hommaan tuon kyseisen saunakiulun ja samaa sarjaa olevan löylykauhan. Onnekseni huomasin yhdessä nettikaupassa tuon kyseisen kapistuksen olevan alennuksessa yhtenä lauantai-iltana. Loppuunmyytynä, tietenkin!! Normaalilta hinnaltaan se oli melkein 40 euron löylykiulu. Apua onko ne niin kalliita? Jos ei ihan välttämättä halua ihan sitä perus puista klassista. Aloin jo vaipua samaisena lauantaina epätoivoon ja olin tilaamassa meille vieläkin kalliimman ja niin hienon kiulukauha- systeemin. Nimittäin sen Kolon kiulu+kauha- parivaljakon. 70 euroa maksavan, kunnes Nico soitti kauppareissulta City Marketista. Siellä kuulkaas juurikin tuo Rennon musta kiulu köllötteli alelaarissa muutaman muun kiulun kera. Myös löylykauha oli alennuksessa. Hitto mikä tuuri!! Eli saatiin sittenkin just ne mitkä haluttiinki ja vielä puolet halvemmalla. Saunatyynyt on vielä hakusessa. Jos on heittää vinkkejä mistä löytyis kivoja, niin kertokaa ihmeessä. 

Ai että jospa sitä malttais mennä unille.
Huomenna jännä päivä!

Heipsu!

Kuvat: Pinterest.

- Pauliina

26.2.2018

Helmikuu, kukkuu!

Kovaa vauhtia jo toinen kuukausi tältä vuodelta taputeltu. Aika kuuluu niin hirmusen äkkiä. 
Nyt toivoisin kyllä vielä, että maaliskuu menis nopeasti ja huhtikuussa 
vois aika seisahtaa hetkeksi. 

Viime viikolla pysähdyin miettimään erästäkin asiaa. Omaa elämää, huhuh! 
Lähinnä sitä, mitä 2 vuodessa on oikeen tapahtunutkaan. Kahtena vuotena on käynyt 
enemmän kun koko elämäni aikana yhteensä. Hullua ajatella näin mutta kun aloin pistää 
asioita aikajärjestykseen, niin totta se on.

Hypätään taaksepäin vuoteen 2015, vaikkapa nyt kesään. Asuin tutussa ja
 turvallisessa Kampissa, työskentelin jo monetta vuotta samassa työpaikassa, samassa
 asemassa. Rutiinit elämässäni olivat samalaiset. Viikonloput viiletettiin ties missä. 
Yleensä kavereiden ympäröimänä jossain Helsingin kuppilassa. 
Lauantaista jos oli kyse niin saatettiin käydä Tommin kanssa lauantaidiskossa Tavastialla
 toteamassa, että ollaan rupsahtaneita ja että "ei tää oo enää samalaista ku ennen". 
No ei varmaan niin.  5 ja puoli vuotta samassa 39 neliön yksiössä Eerikinkadulla, melkein
 5 vuotta samassa työpaikassa
ja samat ihanat ja tutut sekä rakkaat parhaat ystävät.

Muutin 2015 vuoden lopussa kuitenkin Kallioon. 
Ajattelin, että repäsen ja poistun mukavuusalueeltani. Hurjaa!  
Kallion koti oli ihana mutta itse Kallio oli omasta mielestäni rauhaton.
Ei jäädä kuitenkaan siihen ( no okei kun me täältä Lahesta toivon mukaan pian opiskeluiden jälkeen 
lähdetään niin Kallioon en enää tahdo muuttaa, sen voin vielä sanoa). 
Hetken päästä muutosta tapasin Nicon kun olin äitini luona Lahdessa visiitillä. 
Siitä sitten kevääseen ja kesään, jolloin aloin miettiä, että olisko aivan hullua muuttaa
 hetkeksi Lahteen ja vaikka lähteä toteuttamaan itseäni ja palata vaikka jossain vaiheessa koulunpenkillekkin. Hullu idea mutta tulipahan tehtyä. 
 Hyvästelin siinä samalla myyjän ammattini ja aloin visualistiksi. 

Uusi kotikaupunki, koti sekä työ. Kolmen kuukauden päästä meillä oli jo 
taas uusi mutta isompi koti. Tämä nykyinen, missä ollaan asuttu nyt vuosi. 
Vuosi tuli täyteen tässä kodissa mutta työpaikka ehti vaihtua vielä kerran viime vuoden puolella.
 2 asuntoa ja 2 työpaikkaa jo plakkarissa Lahesta. Näiden lisäksi tietty koulupaikka. 
Eikä siinä vielä kaikki. Huhtikuussa meitä kutsuu nimittäin jälleen uusi koti. 
Ihana koti! Unelmien täyttymys. Eli yhteenvetona: 2 vuodessa on koluttu 3 osoitetta 
ja neljäs astuu kuvioihin hetken päästä. Työpaikkojakin on ollut kaksi. 
Ystävät on luojan kiitos samat mutta ne on vaan yli sadan kilometrin päässä, ei
 naapuri rapussa. Toki mulla on täällä Lahessa uusia ihania ystäviä kaikkien vanhojen lisäksi. 
Nyt voin vasta oikeasti sanoa, että olen poistunut mukavuusalueeltani.
 Haluan nyt asettua hetkeksi paikoilleni. Käydä koulun reippaasti loppuun, tehdä
 työni hyvin sekä sitten palata Helsinkiin. Mukavuusalueelleni.  

Tämmösiä pohdintoja viime viikolta. Pohdinnat sai varmaan aikaan Hyvän
 Mielen Vuosi- tehtäväkirja, jonka kotiutin samaisella viikolla. Ihana kirja! 
Pistää miettimään sekä pyörät pyörimään, jotta elämästä tulis mielyttävää ja vuodesta
 hyvän mielen vuosi. Suosittelen lämpösesti! 

Kaikessa mukavuudessaan helmikuu oli aivan onnistunut kuukausi jos
 jännetupintulehdusta tai yläkerran naapuriamme lasketa mukaan. 

Nyt lähden nauttimaan talviloman ansiosta vielä muutaman jakson New Girliä Netflixistä, sillä 
mulla ei oo huomenna aamuherätystä, jes!! Töitä on silti luvassa.  
Lopuksi teille vielä Helmikuun perinteinen insta- pläjäys. 


 Opettelin tässä kuussa mm. tekemään oikeasti hyvää chia-vanukasta. 
Aiemmat on ollu aika kammottavia mutta tämä onnistu hyvin. Siihen kaveriksi linssikakkuja.
 Ihan ykkös juttu!


 Puhtaat uudet lakanat. En tiedä mikä pussilakana villitys mulla on meneillään.
 Tilasin nimittäin tänään uuen ihanan Finlaysonin Heron- nimisen pussilakanasetin. 
Ilmeisesti tää on tätä nyt sit tulevaisuudessakin, että petivaatteet ja verhot vaihtuu tiuhaan
 tahtiin kun työskentelee sellasten parissa. Mukavaa vaihtelua sille kerääntyvälle vaatekasalle.


 Kuukauden Ellie the frenchie.


 EA-koulutus, jonka ansiosta oon nyt itse 2 viikon sairaslomalla, meikäläisen tuuri 
kun tunnetaan.



 Saunavuorot. Ihanaa, että ne jää unholaan uuden kodin myötä sillä 
sitten meillä on ihan oma sauna.


 Miten tästä raaskii minnekkään lähteä?


 Mites nää pakkaset? Meillä on patterit täysillä mutta silti jäädytään.


 Vuosipäiväkin oli ja meni. Sain ihania pieniä ylläreitä pitkin viikkoa. 
Tällä kertaa ei lähdetty juhlistamaan sen kummemmin kun illallisen merkeissä. 


  Ainiin! Kyllähän me meidän vuosipäivänä vihdoin askareltiin mulle mun toinen 
tatuointi, joka on muisto vaatekauppa- urastani. Heh! Nico pisteli neulalla ja
 mä pidin paniikissa insta- liven tapahtumasta. Ikimuistoinen vuosipäivä.
 Ystävänpäivänä punasin tällä kertaa luomet ja lähdettiin ystäväni kanssa 
katselemaan mr. Greytä. Itse elokuvasta sanon sen, että pidin enemmän kakkos- osasta
 kun tästä kolmosesta. Kaikki tapahtumat oli tykitetty elokuvan loppu puoleentuntiin. 
Silti se oli hyvä ja mikä parasta elokuvaa ei oltu lähdetty jakamaan mihinkään osiin.


 Ystäville rockyroadia pikku paketissa. Oli melko tuhtia kamaa!





 Meidän tän hetkinen olohuone. 
Rakastan sitä, että tilaa on paljon. Saa nähdä miten uuden kodin kanssa käy. 
Se on kyllä vielä isompi mutta jännä nähdä miten taiteilen mööpelit paikoilleen.
 Odotan jo niin innolla!


 Helmikuun aamupala hifistelyt jatkuu..


Aurinko tuli kylään ja paisto risukasaan, vaikka sitä ei nyt ihan Elmerin ilmeestä näykkään. 
 Sen lisäksi, että linssikakut on parhaita niin nämä!!! 
Nämä on niin herkkua! Suosittelen kaikille sushi- diggareille.
 Tässä vielä mainitsemani kirja, joka on saanu hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja aikaiseksi. 



Hymyssä suin vielä teillekkin maistiainen meidän tulevasta kodista. 
Ihanat makkarin ovet. 

Nyt avaan Netflixin.. heippa!

- Pauliina

31.1.2018

Vuoden ensimmäiset instagrammailut

Moikku.

Vuosi on alkanut oikeen mukavasti ja ensimmäinen kuukausi on kohdellut hyvin. Ainakin maanantai- iltaan saakka. Maanantai aamuna oli jo erittäin hankala nousta sängystä ja olo oli ollut jo useamman päivän ajan omituinen. Lähin koululle ja koulupäivä sujuikin mutkitta, koulun jälkeen vielä työpäiväkin meni mukavasti. Kotiin kun pääsin,  voimat oli niin poissa että koiran ulkoilutus koko päivän jälkeen tuntui ylitsepääsemättömältä, joten tarjosin Nicolle kymmenen euroa, että tekisi sen mun puolesta, hahah. Onko muutkin palkannut omia poikaystäviä tekemään asioita, kun oma väsymys ei anna periksi? Hävettää vähän.

Ylitsepääsemätön väsymys selittykin kuumemittarin avulla. Lämmön puolella oltiin mutta ei mitään kovin korkeaa kuiteskaan. Paitsi yöllä. Kurkkukipu oli sitten ilmestyny yskän kera aamulla. Taas mennään! Kiva juttu. Nyt sit pötkötellään ja katellaan Netflixiä ja passautetaan poikaystävää ihan ilmaiseksi.



 Uusi vuosi, uusi kalenteri ja vihkot sekä pelit ja pensselit. Parasta! Aina on kiva palata koulunpenkille, kun työvälineet on uuet. 


Vuoden ensimmäisenä päivänä päästiin viettää meidän yhteinen"joululoma". 
Mulla meni nimittäin koko loma ja koko loppuvuosi oikeastaan töitä paiskien ja koulussa kävästen. 
Kahen paikan työt ja koulu. Koulun joululoma puolestaan vietettiin siis töissä. Oli melkonen combo mutta siitä selvittiin ja oon kyllä nyt maailman onnellisin tämän hetkisestä tilanteesta.

Lähettiin Helsinkiin viettämään tammikuun ensimmäiset päivät ja otin muutaman lomapäivän lisää joululoman jatkeeksi koulusta, että pääsin vähän huilaamaan. Vietettiin ihanat päivät Helsingissä ja Nicon syntymäpäivä sopivasti Virossa. Tällä kertaa laivamatka sujui mutkitta ja koko reissu oli erittäin onnistunut.


 Mun ehdoton lempi ravintola Virossa on Von Krahli Aed, jossa ensimmäisen kerran nautiskelin vuonna 2013 työmatkallani. Joka kerta kun Viron matka kestää enemmän kuin muutaman tunnin, pyrin kyseisessä raflassa käymään. Suosittelen lämmöllä. Paikkaan on helppo suunnistaa, se sijaitsee Raatihuoneentorin ihan lähellä Vanhassakaupungissa.




 Muutamat pakolliset turistikuvat ennen kiirehtimistä kaljakaupoille. Ei sentään mutta muutamat pullot Barefootin Pinot Grigiota oli pakko napata matkaan, koska sitä ei saa muuta kun tilattua Alkosta.


 Oli ihana palata pieneltä reissultamme kotiin. Pikkukamulla oli ollut kivat päivät Nicon pikkuveikan ja muiden sisarusten kera. Tyyppi nukku varmaan 2 päivää putkeen. Isin tyttö se kuitenkin on, niinku kuvastakin näkee.


The man ja meidän ihanat kevät pussarit, mitkä on peräisin Hemtexin alesta. Puuvillasatiinissa kun kerran pääset nukahtamaan, niin on vaikea vaihtaa enää muihin. Pellavaisia suositaan tietty myös, koska ne on niin helppohoitosia. Pellava saa olla ruttunen, joten se käy meille. Tartun todella harvoin enää silitysrautaan, kun visualistin työt loppuivat viime vuonna. Sain ehkä overdosen silittämisestä. Heh.


Sisustuslehdet. Tämän hetkinen heikkous. Oonki pikkuhiljaa alkanut miettimään omaa unelma-ammattiani ja koin valaistumisen katsoessani Netflixistä semmosta sarjaa, kun Abstraktio. Suosittelen lämmöllä kaikille, jotka on vähänkään kiinnostuneita muotoilusta. Sieltä löytyy jaksot mm. arkkitehtuurista, sisustussuunnittelusta, lavastuksesta sekä valokuvauksesta. 


 Ehdoton lempparini tällä hetkellä paitsi, että riisikakut vaihtu viime viikolla Risentan linssikakkuihin. Ah! Niin hyviä. Itse oon nyt maistellut vasta sen tilli ruohosipuli- maun mutta vielä löytyis merisuola ja tomaatti paprika vaihtoehdoiksi, eli täytyy testata heti myös niitä.



Kouluhommia. Tämä kevät rakennetaankin seiniä koko luokan voimin. Sanotaanko mukavaa puuhaa kun vauhtiin pääsee. Nytpähän osaan rakentaa seinän. Iha ite!! Olin aluksi hirmu skeptinen, että miten suoriudun tuommosista kouluhommista mutta oon yllättynyt kuinka hyvin on mennyt. Mitä nyt on ollut liikaa kotipäiviä, kun on ollut tulehtunut viisaudenhammas sekä nyt tämä tauti. 



Kun oli aika roudata joulujutut kaappeihin oli pakko rynnätä verho-ostoksille.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Sillä iskin silmäni vaaleanpunaisiin samettiverhoihin. Vaaleanpunainen. Väri, jota en olisi koskaan kuvitellut asunnostani löytyvän. Ainakaan siinä vaiheessa, kun asun miehen kanssa saman katon alla. Makkariamme koristaa nyt nuo ihanuudet ja hitsit ne muuten sopii hyvin. Muutama saman värinen tyyny kukkalakanoiden kaveriksi. Olohuoneeseen valittiin yllärinä metsänvihreät samettiverhot. Nekin on erittäin kivan näköset ja sopii mustavalkosen kanssa kivasti.


 Koulussa seinien rakentamisen kaverina ommellaan verhoja, tyynyjä ja kaitaliinoja. Jämätilkutkin oli pakko käyttää joten kuten, joten tällaset korvakorut tällä kertaa. Mukavaa sunnuntaipuuhaa.


 Hypetyksen arvoinen kirja tuo mielikuvituspoikaystävä. Oon jälkijunassa, koska en yksinkertaisesti oo kerenny lukemaan. Ahmin tuon muutamassa päivässä ja odotan jo innolla maaliskuuta, jolloin Henriikan uusi Bikinirajatapaus- kirja ilmestyy. Olin unohtanut lukemisen ilon. Nyt se on takaisin elämässäni ja lueskelen nyt kaikenlaisia roskaromaaneja tuohon maaliskuuhun saakka. Ehdotuksia otetaan vastaan!


Kahvi. Sillä pysyy hereillä ja kun sitä juo tarpeeksi, niin pää ei tuu kipeäksi. Aamuisin ensimmäinen asia on se, että kävelen kahvinkeittimelle silmät kiinni. Annostelen kahvinpurut ja vedet vaikka puoli unessa. Kahvinkeittimeltä suuntaan itseni vessaan ja yritän herätellä itseni. Ennen kahvia mulle on varmaan turha ees sanoa mitään, koska en tajua maailman menosta yhtään mitään. Kahvi, elämäni pelastaja. Migreenikohtaus kun tulee, niin sitä ei valitettavasti kahvin avulla saada sammumaan. Migreenikin on tehnyt aika ajoin paluuta elämääni. Siitä joskus lisää.



Mukava tammikuu takana. Uus työ on aivan mahtava ja tykkään ihan todella paljon meidän työporukasta ja itse puljusta. Oon oikeasti niiden asioiden äärellä, joista tykkään ja kivaa vaihtelua vaatekauppailuun. Mulla on idea mun seuraavasta tatuoinnistakin mutta Nico ei oo vielä kerennyt toteuttaa sitä. Tatuointiin liittyy se, että se olis pieni muisto vaatekauppa- urastani, khih! Tässä kun hypitään aiheesta toiseen, niin viime viikonlopuista sen verran, että on ollut aika railakasta ja oon jo sitä mieltä, että ulkoilu on lähteny käsistä. Pari viikonloppua sitten vietettiin mun Lindex- läksäreitä ja nyt edellisellä viikolla rakas Auri tuli Helsingistä ilahduttamaan meitä. 

Nyt täytyy taas olla kesään asti raittiina, että jaksaa sitten viimestään Flowssa riekkua. Sanonpa sen, että kun Arctic Monkeys julkaistiin kyseisen festarin yhdeksi esiintyjäksi, pääs meikäläiseltä kiljahdus. Luokkatoverit jo katto että mikä helkkari mulle pamahti kännykän ruutuun. Myös useat ystävät muistutti kyseisestä mahtavasta uutisesta, lämmitti mieltä. Lueskelin irc-galleria aikaisia päiväkirja- tekstejä ja silloin 10 vuotta sitten kyseinen bändi oli erityisen tärkeä mulle. Muistan kaikki ihmiset, joiden kanssa oon aina hengaillut minkäki levyn kohdalla. Ihana siis vihdoin nähdä bändi livenä. Oli se muutama kesä sitten on jo mahtavaa nähdä The Last Shadow Puppets mutta silloin keikalla mietin, että miten siistiä jos itse Arctic Monkeys olis Flowssa. Nyt se sit ensi kesänä tapahtuu oikeasti. 

Muutkin artistikiinnitykset on miellyttänyt ja oon tässä jo paniikissa tsekannut mm. Way Out West festivaalin sekä Sziget ja Øya festareiden kiinnityksiä, koska niissä on edellisinäkin vuonna ollut tismalleen samoja artisteja kuin Flowssa. Myös tänä vuonna näkyy olevan ja siksi olenkin nyt sitten ruokkinut, että voisko Flowhun tulla vielä lisää samoja mitä noissa on. Kääk!! Way Out Westissä näkyy olevan erittäin samalainen line up (tähän mennessä) kuin Flowssa mutta siellä olis vielä Arcade Fire, joka tais olla myös tuolla Øyassa myös. Mainitsin asiasta ukkelilleni ja sehän innostu samoin tein. Toivossahan ja veikkauksissa on hyvä elää. Itse innostuin Sziget festivaaleilla esiintyvästä The Kooksista. Tuskin tulee mutta ai että mä ratkeisin riemusta jos tulis! Näihin tunnelmiin ja jännityksiin on hyvä lopetella. 

Mukavaa viikkoa ja kuullaan taas! 

- Pauliina