30.12.2017

Vielä kerran 2017

 Ensimmäistä kertaa..

- Muutin ensimmäiseen oikeasti yhteiseen kotiin Nicon kanssa

- Käsivartta alkoi koristaa pienitatuointi  

- Järjestin täysin onnistuneet yllätys- syntymäpäiväjuhlat

- Olin töissä vuoden ensimmäisen päivän

- Painoin niin paljon, että en koskaan ole painanut niin paljoa

- Rakastuin Skamiin, tosin tämä tais olla kyllä jo edellis vuoden puolella

- Neuloin ensimmäisen piponi (ja sen takia sairastuin neuloosiin, heh)

- Ensimmäinen vuosipäivä, haluttiin keksiä jotain kivaa ja omaperästä. Tallinan laivaan päädyttiin.  

- Vietettiin ikimuistoinen tyttöjen ilta meidän Lahen tyttöporukalla

- Suunnittelin ja toteutin vaatekauppaan itse suunnitteleman layoutin 

- Pääsin opiskelemaan sisustusrakentajaksi

- Ihka oma saunavuoro, perjantai-iltaisin. Viikon kohokohta!

- Ensimmäiset teematuparit, 70-luku ja pornolaulut

- Jouduin myös ensimmäisen kerran Jodelin palstoille, jes!!

- Näin Weekndin ihka oikeasti

- Oon saanut pidettyä muutaman huonekasvin elossa

- Eksyin Lahen Blockpartyihin, ihanat kyläjuhlat!

- Nielin ylpeyteni ja korjasin välini muutamien vanhojen sekä tärkeiden ystävieni kanssa

- Aloitin ammattikoulun

- Valmistin puusta ihan oikean huonekalun ja toisenkin

- Kärsin maailman kamalimman krapulan, jonka seurauksena alkoholin nauttiminen jäi loppuvuotena pois kuvioista

- Suunnittelin meille keittiöremontin, tosin en vielä toteuttanut moista.

- Kävin elokuvissa katsomassa lapsuuden traumatisoivimman elokuvan (uuden version tosin, IT)

- Sain ihan mielettömän ihania tyttöjä elämääni koulusta

- Nappasin viimeisinä hetkinä vielä uuden työpaikan, joten heippa vaatekauppa! 




















Menetin tänä vuonna..


- ihanan rakkaan Toora- koiran

- hermoni, ties kuinka monta kertaa mutta se kuuluu asiaan

- monen monta euroa, järkytyin ihan kun vertailin edellisen vuoden tuloja. Itku pääsi!

- muutamat konsertit meni ohi suun, lähinnä harmittaa Mew sekä Hurts



Ensi vuonna...

- Aion edelleenkin pitää omia sekä muiden tärkeiden ihmisten puolia

- Olla reheellinen ja aito

- Ahkeroida koulussa 

- Olla reipas töissä

- Hävittää mahamakkarat

- Vierailla Helsingissä entistäkin enemmän

- Pitää paremmin yhteyttä ystäviin

- Rakastaa

- Tukea 

- Kirjoitella useammin




Tämä vuosi olkoon taas yksi muiden joukossa mutta olkoon ens vuos ihan mahtava!
Mä nään jo, että ensi viikko alkaa mitä parhaimmin. Jotenkin vuoden vaihtuminen tuntuu tällä
 kertaa spesiaalilta, kun loppuvuosi on rämmitty vaikka millasissa mutakuralätäköissä ja
edessä häämöttää uusi ja puhdas ja mahdollisuuksia täynnä oleva vuosi.

Ihanaa uutta vuotta 2018!
Nähdään ensi vuonna! 

- Pauliina

19.12.2017

2017

Oon melko ajoissa vuosikatsauksen kanssa mutta sanotaanko, että loppu häämöttää jo niin
lähellä ja täällä ollaan aivan valmiita hyvästelemään tämä vuosi ja odotellaan uuden alkua.
Ilon hetkiä, raivokohtauksia, onnenkyyneliä, surunkyyneliä, uupumuksia ja niistä
selviytymisiä, onnistumisia, epäonnistumisia. Kaikkea mahdollista mahtuu tähän vuoteen. 


Vuosi alkoi mitä parhaiten ihanien ystävien ympäröimänä ja jatkui hyvillä fiiliksillä kesään. 
Kesä oli ihana! Vaikka ilmat ei lämmitelly niin kesän kruunasi ja mieltä lämmitti: 
koulupaikka sekä muut iloiset asiat. Koulun aloitus ei sujunut kovinkaan 
hyvin pitkän sairastelukierteen seurauksesta mutta jostain kuitenkin löytyi tatsi kaikkeen. 
Hevillä ei luovutettu. Toinen jakso alkoi jo taas hieman surullisempien 
asioiden parissa ja taas mentiin. 
Heti kun pääsi yhdestä  asiasta niin toinen epäonnistuminen kolkutti jo ovella. 
Koko syksy on oikeestaan ollut rämpimistä loskapaskassa, ei pelkästään kirjaimellisesti, 
vaan siltä tämä tarpominen on myös henkisesti tuntunut. 
Silti olen tässä ja aivan järjissäni ja vieläpä jopa tällä hetkellä aivan mahtavalla fiiliksellä. 


Olen onnellinen, vaikkakin loppuvuosi on ollut vaikea. Mua alko naurattamaan viime
perjantaina, kun saavuttiin Nicon kanssa kotiin Lahteen meidän mahtavalta 
rentoutumislomalta, Tukholmasta. Olin kaikille toitottanut, kuinka hyvään 
saumaan tulee tämmönen reissu  ja se, että oltiin ansaittu tämä ihana hemmottelumatka.
 2 päivää maailman surkeimmassa laivassa, missä olen koskaan ollut.

Eihän me tohkeissamme oltu tajuttu katsoa säätiedotteita tai saatika sitten huomattu ulkona
olevasta lumipyrystä yhtikäs mitään. Väsyneitä oltiin, joten nyt kävi sitten niin, että
vietimme 2 päivää myrskyn silmässä. Olin myös hehkuttanut, että hytistämme löytyy 
kyllä ikkuna jos tahdomme maisemia katsella, tai telkkari mistä nähään, kuinka monta 
parkettien partaveitseä tanssilattialta löytyykään. Todellisuudessa ikkunan paikalla 
oli pyöreä maisemakuva, jossa pönötti majakka mahtavan auringonlaskun kera, ai että! 
Ei televisiota, ei ikkunaa, kerrossängyt, paskanen vessa ja muutama marianne- karkki.
Luksusta! Kuulutuksetkaan ei kuulunut meidän hyttiin, joten tuli aika puskista tilanne, kun
saavuttiin avomerelle. Tax freestä kaatuili viinakset ympäri ämpäri ja Suomi 100- pöytä otti
kyllä myös osumaa oikeen mukavasti.  Kahvilatädin tarjoilukärryt lenteli pitkin poikin. 
Ihme kyllä mutta Suomalaiset viinaturistit pysyi kyllä pystyssä, myrskystä huolimatta.
Taitolaji. 

Mä yritin taistellen saada unta hytissämme ja Nico parka vietti molemmat yöt 
muutaman kerroksen ylempänä ikkunoiden lähettyvillä kahvilassa, katsoen telkkaria. 
Buffetin jälkeen kummallakaan ei ollut mukavaa hetkeä koko reissulla. 
Myöhästyimme Tukholmassa ololta niin, että maissa ei keretty kun käväsemään.
Ilma Tukholmassakin oli huono, joten heikohko fiilis pyöri kokoajan mielessä tuon 
muutaman tunnin aikana. Laivalle paluu ja pelko siitä, että seuraavakin yö menis
vuoristoradan kyydissä, oli mielessä. Vuoristorata jatkui. Täysin samanlaisena. 
Perjantaina aamu kymmenen jälkeen olin maailman onnellisin, sillä
saavuttiin terminaaliin ja tiesin pääseväni kotiin. Molemmat oltiin onnellisia. 
Edessä oli vielä Onnibus- matka mutta siitä selvittiin karkkien ja hyvien juttujen kera. 

Semmonen päätös tälle vuodelle. Paljon on myös käynyt hyviä asioita ja niistä 
yksi on uusi työ. Siitä puhelen enemmän varmastikkin alkuvuodesta. Koulu on 
myöskin mieluinen.  Kerrankin tiedän mitä tahdon ja tunnen olevani oikeassa paikassa. 
Epäonnen takia myös koulussa käyminen on tuottanut vaikeuksia mutta niistäkin on
selvitty ja deadlineissa olen onneksi ollut aina ehdoton.
Huomenna on vielä muutama juttu hoidettavana mutta sen jälkeen voin huoletta
suunnata koulutöiden osalta joululomille. 

Lyhyt mutta ytimekäs kertomus meikäläisen vuodesta. 
Palaan vielä blogin puolelle ennen kun vuosi vaihtuu, joten en vielä toivota onnea 
uudelle vuodelle.

Joululahjoistakin olisi vielä asiaa..

- Pauliina


3.12.2017

Catch Up!










 Syyskuu meni nopsaa. Koulun sekä töiden parissa. 
Rakensin ja stailasin myös mun viimeisen ikkunan Lindexillä. Mistäs sitä tietenkään tietää
 jos joskus taas tuurailen meidän tän hetkistä visualistia. Nyt kuitenkin täysi keskittyminen 
kouluun. Se on se ykkös juttu tällä hetkellä! Kerranki mulla on selvä visio tulevaisuudesta. 
Viimeisessä kuvassa näkyy mun ja koulutoverini Ellan ihka ensimmäinen koulutyö valmiina.
 Ellan kanssa oli hauska työskennellä. Molemmilla oli aivan täysin erilaiset ideat ja ajatukset 
mutta löydettiin silti yhteinen sävel melko pian. Kompromisseja ja selvittelyä mitä kumpikin
 osaa tehdä. Muutamien ärräpäiden lisäksi samalla käytävällä työskentelevät luokkalaiset 
saivat nauttia mm. meidän hauskoista jutuista ja mahtavasta biisipotpureista. 
Oon kyllä superi tyytyväinen.









Lokakuun viiletti ja toi melko ikäviä asioita elämään mutta ne ylitettiin ja niistä päästiin yli. 
Eihän kaikki voi mennä aina ihan superihyvin. Välillä pitää olla vastoinkäymisiäkin, eikö? 
Tuntu vaan ehkä siltä, että kaikki vastoinkäymiset tuli kerta sykäsyllä ja sillonhan kaikki
 tuntuu siltä, että kaikki romahtaa, eikä ulospääsyä näy. Onneksi on maailman parhain perhe, 
sekä kourallinen hyviä ja rakkaita ystäviä sekä mulla ja Nicolla toisemme. 
Kuvistakin jo varmaan huomasi, niin pidimme meidän perinteiset halloween- kemut. 
Saatiin ihania ulkopaikkakuntalais- vahvistuksiakin paikalle. 
Ihana viikonloppu ja tuo lauantai. Sunnuntai ei ehkä ollutkaan niin kiva. 
Viimeisestä kuvasta sen huomata saattaa. 
Ensin kuva lauantai-illan meikkaustuokiolta ja seuraavana sunnuntai-ilta.











  Marraskuu. En ees muista mistään mitään, kun kaikki meni niin vauhdilla. 
Pikkujoulut meillä oli ainakin luokkalaisten kanssa ja Helsingissä tuli ravattua. 
Joululahjojen hankita alkoi hyvissä ajoin ja oonkin tässä päivitellyt, kuinka mulla onkin
 jo kaikki paketit hankittu. Jes! Kerrankin olen ollut ajoissa. Joulun odotus on alkanut ja 
ensimmäistä kertaa elämässäni oon ihan hurahtanut jouluun. Ennen jäi kyllä joulukoristeet 
kauppojen hyllyille minun osaltani mutta tänä vuonna on ollut ihan eri ääni kellossa. 
Joulukuusen haluaisin vielä, mutta mihin ihmeeseen sen mahduttais?


















Joulukuu on alkanut ja näyttää aika hitsin lupaavalta. 
Viime postauksessa Nico sai jo jouluyllätyksen etukäteen mutta etukäteis- yllärit eivät 
jääneetkään siihen. Äitini on ihan mieletön Cheek- fani ja voitte kuvitella millä fiiliksellä 
mama oli Cheekin lopettamisuutisten jälkeen. Päätin, että tässä tuli oiva lahjaidea äidille. Jäähyväiskeikalle liput ja rimpautinki heti idean saatuani Veljelleni. 

Muutama viikko sitten tiistaina kärkyin puhelinlinjoilla ja lippu.fi:n sivuilla ja 
sainkin meille lauantaiselle päätöskeikalle liput. Kihistiin onnesta, että jes kerranki
 päästään yllättämään äiti kunnolla ja se ei varmasti arvaa mitään. 
Mitäs mitäs.. mä kattelin facebookkia muutaman minuutin jälkeen ja etusivulleni lävähti
 lippukuva, josta selvis että äiti oli pistäny ystävänsä jonottamaan lippuja heille.
 Meidän äiti, joka ei ole koskaan Cheekkiä livenä nähnyt ja joka aina aikoo kaikille keikoille 
mutta ei silti mihinkään ajaudu. Miten just nyt? No onneksi keikkaliput jotka me saatiin on 
lauantaille ja toiset perjantaille, sillä äidille kerrottuamme hän tokasi kovaan ääneen, että "lippuja
 ei myydä, kerranki mä nään sen ja minä menen kumpanakin päivänä". Ahahah. Todellinen fanityttö. Nyt on sitten hetki aikaa mullakin opetella biisien sanat ulkoa, että pysyn äidin perässä. 

Joulukuu onkin alkanut oikeen Cheekki painotteisesesti, kun kyseinen herra löytyi
 Elle- lehden kannestakin. Hyvä haastattelu ja itse asiassa hyvä lehti.
 Inspiroiduin jopa hyödyntämään joulutarjouksen ja tilaamaan Ellen itselleni yli puoleksi vuodeksi. En ole koskaan mitään lehteä itse itselleni tilannut, joten kerta se on ensimmäinen. 
Nicokin aloitti Aku Ankan tilauksen tuossa tovi sitten, haha! 

Se, että jakelin joululahjoja etukäteen sai myös sitten Niconkin antamaan oman joululahjan.
 Mä sain nimittäin vihdoin ja viimein ihan oman ja oikean Samujin Chunky Beanien. 
Nyt en enää jaksa harrastaa neuloosia enempään kun yhden pipon verran. Pipo-ohjetta yritän
 kasata myöskin. Lisäksi, että on lämpönen pipo niin lahjoin itseäni myöskin alpakkaneuleilla,
 jotka löysin Lindexiltä. Äidin Artek saapui myöskin vihdoin uuden värityksen kera hänen 
kotiinsa ja maalasin vielä pöydänkin yhteensopivaksi. Kiinnostaisko teitä koulujutut enempi? 
Voisin nimittäin väsäillä joitain kivoja pieniä prokkispostauksia.

Ai että. Sainpas kerrottua pienen catch upin teille. Nyt mä palaan vielä yhden koulutehtävän
 pariin, jotta voin huomenna huoletta viettää vapaapäivän ja jännittää yhtä mukavaa juttua.

Ihanan lämpöstä sunnuntai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle.

Terkuin,

Pauliina