23.8.2017

Moikka pitkästä aikaa

Todella todella pitkästä aikaa. Melkein 3 kuukautta on vierähtänyt viimeisestä.
 Oon oikeastaan vältelly koko tietokoneen avaamista. Ainoat asiat, mitkä oon koneella 
tehnyt on keskittynyt varmaankin Netflixin selailuun ja katselemiseen. 
Hurjaa! Naurahdin tässä just, kuinka pölynen ja likanen tietokone voikaan olla.

Kesä oli ja meni, ei tuntunu oikeen miltään noiden ilmojen takia. 
Ens vuonna uusiksi. Kesähän ei nimittäin joka vuosi tule, toisin ku talvi kyllä muistaa tulla
 joka saakelin vuosi. Mä olin aikalailla töissä koko tämän kesän ja nautin vapaapäivistä entistä enemmän. Ollaan keretty tehdä vaikka mitä, vaikka aluksi tuntu siltä että ei keretä puuhata 
mitään ja koko kesä menee aivan ohi. Taas turhaa stressailua moisesta. 
Viime vuonna oli surun täyteinen kesä mutta tänä kesänä kaikki muut asiat on menneet 
loistavasti, paitsi nuo ilmat on ollu kyllä melko surullisia.

En tiiä oikeen ees, että mitä kirjotella. Taidot vähän ruosteessa. 
Kyllä tää tästä! Oon luvannut jo niin monelle instagramin puolella, että palaan heti blogin
 ääreen kun saan vähän säännöllisemmän elämänrytmin. 
Nyt mulla on kesäloma, joten aattelin että nyt on viimestään otettava niskasta kiinni.
 Kesälomalla tarkotan sitä, että olen lomalla töistä mutta niinku osa varmaan on hoksannut 
jos seuraa mua jossain muualla täällä sosiaalisessamediassa, niin olen palannut koulunpenkille. 
Oli erittäin jees ajottaa kesäloma tähän koulun alkuun. On saanut opetella rauhassa uudet koulumatkat, asiat ja muut kouluhommat. Ensi viikolla sitten alkaa koulun ja työn
 yhdistäminen arkeen. Siitähän on melkein 10 vuotta, kun viimeksi koulussa olin. 
Hullua ajatella! Koulusta ajattelin jutustella enemmän, kun oon päässy kunnolla kiinni asioihin.


Kirjotin tuon ylläolevan tekstin maanantai-iltana ennen tajunnan räjäyttävää kuumekohtausta. 
Kiva! Jäin hieman kirjottelut kesken, joten jatkan tänään. Eli nyt kahden päivän jälkeen näytän jo vähän elämisen merkkejä. Eilen käytiin verikokeissa ja tulehdusarvot jälleen korkealla ja akuutti nielurisatulehdus. Yök! Olin siis jo viime viikolla kuumeessa mutta torstaina ja perjantaina olo oli ihan huippuhyvä, kunnes lauantai-iltana Haloo Helsingin-  keikan jälkeen rupes olo olemaan taas vähän kehno. Sunnuntaina olo oli taas hyvä sekä maanantaina, kunnes illalla tosiaan nousi yli 38 asteen kuume. Ärsyttävää tässä on se, että oon juuri nyt lomalla töistä ja saisin aloitettua koulun rauhakseen mutta nyt olenkin käynyt koulua ainoastaan 4 päivää, sen sijaan että olisin ollut siellä 9 päivää. Harmittaa. Harmittaa ja ärsyttää, kun kerrankin elämässä tapahtuu jotain mielenkiintoista ja oikeasti kiinnostavaa ja sellasta, mitä haluaa oppia niin eih, sillon mä oon täällä kuolemankielissä peittojen välissä Ellin lelut kainalossa. Onneksi muuten on tuo koiruus. Se on paijannu mua täällä viimestä päivää ja esitellyt kaikki lelunsa mulle vuoronperään. Onneksi on myös Nico. 


 Tässä teille vielä lopuksi pienet kollaasit 3 kuukaudelta. Kas näin!
 Kotia on tullut laitettua pitkin kesää. Huonekalut on vaihtanu paikkaa jo varmaan niin 
monta kertaa, että kaikki on kertaalleen jo ollut jokaisessa paikassa mihin ne täällä vaan voi
 laittaa. Ikkunatki pestiin Ellin kanssa mutta eivät kauaa pysyneet puhtaina 
kun katutasossa asustellaan.
 Kesässä parasta on ruoka. Opettelin tänä kesänä tekemään oman bravuuri caesar- kastikkeen. Aiempina vuosina oon ollut aina niin laiska etten oo jaksanut moisia ohjeistuksia lukea jonka seurauksena kastike on maistunut silakkaoksennukselta ja lentänyt maistamisen jälkeen vessanpönttöön. Nyt osaan siis taikoa melko hyvän caesar- kastikkeen. 
Tietty kesän perinteiset herkkusienet juustolla, kevätsipulilla ja pekonilla ovat 
mun bravuuri myös. Taioin tuossa myös viime viikolla ensimmäisen kanakeittonikin. 
Kipeänähän sitä ryysti ihan mielustikkin. 
Olihan tuosta Nicon tekemästä sydänpitsastakin pakko ottaa kuva.
 Verkkosukkia ja peilarieinareita. Kesään sisälty myös railakkaita iltoja, treffejä ja
 ihania koti-iltoja.
 Meidän 70-luvun tupsut, eli tuparit. Niin onnistuneet juhlat ja vitsit miten kivaa meillä oli. 
Mulle saapu Helsingistä kourallinen maailman mahtavimpia mimmejä ja oli ihana saada näyttää vähän Lahtea heille, eli lahen yöelämä ja meidän ystävät.. heh!
 Tänä vuonna oon saanut ennätysmäärän kukkia. Mä rakastan kukkia. 
Ennen en niinkään välittänyt mutta nykyään sisustuksesta inspiroituneena kukat on
 viikon kohokohta, heti saunavuoron jälkeen. Perjantaina kun käydään ruokaostoksilla niin
 on pakko joku ihana kimppu hommata olkkariin. Okei ei ihan aina, kun toinen osapuoli 
meistä, eli en minä vaan tuo toinen, ei ilahdu asiasta. Ihan ymmärrettävää sillä Nico on 
varmaan meistä se joka sitten heittää aina ne homehtuneet kukkaset roskikseen.
 Saatiin nauttia myös ihanista häistä. Häät on aina kivoja. Näissä häissä sai nauraa, itkeä, 
tanssia, laulaa ja nauttia hyvistä ruuista ja juomista. Niinku varmasti kaikissa muissakin häissä. Juhlapaikkana toimi Lylyisten kartano Lohjalla ja meillä vierailla oli pienet mökit ihan 
juhlapaikan vieressä. Oli mukava kömpiä yön pikkutunteina ihan pienen 
matkan verran omaan mökkeröiseen unille.
 Selfieitä. Niitä ei itse asiassa ihan hirveän montaa ollutkaan. Ihme.
 Tietty pakollinen Elligram. Ellistä nyt olis kuvia enemmän ku kenestäkään 
mutta laitetaas nyt kohtuudella. Meidän pieni rakas ystävämme.
 Keikkoja. Oon ylpeä siitä, että tänä vuonna tuli lähettyä enemmän reissuun mitä viime vuonna.
 Ei sillä viime vuonnahan me reissattiin kokoajan vuoron perään Helsinki-Lahti väliä mutta
 nyt tuli liikuttua pois Lahesta monien eri asioiden takia. Weekndin keikka Kaisaniemessä
 heinäkuun alussa oli ehkä lempparein. Oon jo monen monta vuotta halunnu nähä kyseisen tyypin
 ja nyt vihdoin näin. Oli ihan mieletön. Toki on tullut kulutettua meidän vakkaripaikkaa, nimittäin Torvea ja Tirraa myöskin keikkailun merkeissä. Elias Gouldia ja Kauriinmetsästäjiä mm. 
Viimesin kerta torvessa ja tirrassa tais olla Kaupungin äänet. Ihanat pikkufestarit, suosittelen kaikille. Saatiin myös nauttia YleX:n kesäkonsertista meidän torilla. Olipa kiva yllätys, että näin kaikki mahdolliset mitä halusinkin nähdä, ihmiset käyttäyty hyvin ja minkäänlaista tungosta ei ollut. 
Toisin ku Helsingissä. En ole päässyt varmaan 5 vuoteen koko konserttialueelle, koska ihmisiä
 on aivan liikaa. Lahen hyviä puolia, jes! Viimesin keikka mikä tuli nähtyä oli viime lauantaina 
Haloo Helsingin kesän viimenen keikka tuolla isossa janossa. On ne superikovia, huh!
 Juomistakin tuli harrastettua, omasta mielestäni jopa liian monena viikonloppuna. 
Harmittaa, että omat viikot on pyörinyt lähinnä siinä, että on odottanut viikonloppua. 
Kaikki arkipäivät menee hukkaan ja viikon kohokohta on lauantai-ilta jolloin nautitaan nuita ylläolevia asioita. Oon sanonutki melko monelle ääneen, että haluan elämään muutakin sisältöä. Helsingissä asuessani näin ystäviäni myös viikolla, eikä me juotu alkoholia viikosta toiseen. Me tehtiin ruokaa, käytiin elokuvissa, tehtiin yhdessä kaikkea kivaa, yökyläiltiin, höpöteltiin yön pikkutunneille jne.. Mä haluan pikkuhiljaa tätä samaa myös tänne Lahtielämään. 
On mulle myös sanottu sitä, että älä lähde joka viikonloppu juhlimaan, jää kotiin, jos jäisin kotiin tai jos jäätäis yhdessä kotiin niin oltais aika yksinäisiä. En mä sitäkään tahdo. 
 Synttärit. Oivoi! Tänä vuonna niitä juhlittiin ties kuin monena päivänä. 
Ensimmäisen kerran heinäkuun alussa, kun toinen puoliskoni suuntasi poikien kanssa mökille, niin mulle osui sopivasti lauantaille aamuvuoro. Aamuvuoron jälkeen päivittelin väsyneenä 
instagram- storyyn, että aion hakea kaupasta sipsiä ja vallata olkkarin sohvan ja muurautua siihen sunnuntai-iltaan saakka. Hain instagrammailun jälkeen Ellin äidiltä ja kuinkas ollakkaan 
äidin koti oli täynnä sukulaisia yllätyksenä. Edessä huomasin hillittömän kakkupöydän ja repesin siinä vaiheessa nauramaan, kun näin Nicon seinän vieressä kököttämässä. 
Ensimmäisenä tuli mieleen, että "oiei menikö sun mökkireissu ihan pieleen nyt". 
Äiti ja tädit oli pistäny parastaan, joten herkuteltiin oikeen kunnolla skumppalasin kera. 
Illan kohokohta oli, kun kaiken juhlinnan jälkeen olin jo aivan valmis lähtemään kotiin 
nukkumaan kakkuövereitä pois niin ovikello soi. Juhlien yllärivieras saapui paikalle. 
Mun ihana rakas ystävä Auri. Nauroin ja hihkuin niin kovaa, että väsymys ja 
kakkuöverit kaikkos sen siliän tien. Semmonen ilta. 
Sain lahjaksi vielä ihanan HAY:n Hee lounge- tuolin. Apua! 
Ystäviltä sain lahjaksi ihania juttuja mm. KUKANEKO:on lahjakortin ja kävinki 
heti seuraavalla viikolla hakemassa tuon pirteän PIHKA collectionin agata- clutchin itselleni.

Seuraavaksi oli oikea syntymäpäivä, jolloin käytiin äidin kanssa syömässä oikeen kunnolla ja saatiin höpöteltyä kunnolla kaikkea mukavaa. 

Kaverisynttärit. Nämä kemut oli tarkoitus pitää puistossa rennolla meiningillä ei millään
 kunnon synttärimenolla, lähinnä vaan istuskeluiden merkeissä mutta ne nyt vietettiinkin 
meillä kotona ja oli aivan huippuihanaa. Taas oli Helsingin vahvistuksia mukana ja ilta oli kyllä superihauska. Päädyin jopa illalla katsomaan Tommin ja Nicon kera ensimmäisen jakson
 Game Of Thronesia. Nyt mäki alan pikkuhiljaa lämmetä, vaikka ensiksi kiusasinki kaikkia 
tämän kyseisen sarjan seuraajia. 

Ikimuistoisia synttärijuhlia. Ai että. Kiitos vielä kaikille!
 Ripsiaskaa. Tästä asiasta tulee hetken päästä uusi kiva pikkupostaus, koska hommat on vähän muuttunut. Ripsiteknikko pysyi samana, paikka vaan muuttui. En luopuis Heidistä kyllä ikinä! 
Heidi tosiaan vaihtoi paikkaa tuonne Hakaniemen suuntaan Studio Backstageen.
 Entistä helpompi sijainti ja paikka on myös superikiva. 
Paikka on siis Hakaniemen torin kupeessa. Alepan vieressä.

Sörnäisten rantatie 6
 
040 580 8440


Uuet räpsyt saat 85 eurolla / Huollot 55 euroa.
 Kesän päätöskemut juhlittiin taas Flowssa. Olipa mielyttävät festivaalit. Viime vuonna kaikki meni päin mäntyä, järjestäjien osalta että kaiken muunkin osalta. Tänä vuonna huomattiin, että käviöiden palautteet oli oikeasti luettu ja niistä oltiin otettu opiksi. Mihinkään ei tarvinnut jonotella, ihmiset oli ystävällisiä, missään ei tullut ahdistavia tungoksia. Erittäin hyvä! Ainut miinus tietenkin myrskystä mutta sillehän nyt ei kukaan mahda mitään. Siitäkin selvittiin ja sen takia mä varmaan tässä kuumeisena kylpytakissa olenkin.
Nyt lähtee sitten syksy käyntiin. Pohjapiirrustuksia, maalaustaktiikoita, kalenterin täyttöä, myyjän hommia, itsensä löytämistä ja ehottomasti kahvia. Sitä ilman en pärjäis. Taidampa nytki lähteä kahvin keittoon ja sitten takasin täyslepoon. 

Heipparallaa!

- Pauliina