29.11.2016

Perinteinen joululahja- toiveajattelulista

Kas näin! Tiedättekö sen fiiliksen, kun selaatte muoti- tai sisustuslehtiä ja niissä on 
esitelty ihan mielettömän hienoja ja inspiroivia vaatteita, huonekaluja, koruja ja ties mitä muita mutta sitten kun tihrustat pienempää tekstiä siinä toivossa, että mistähän moinen pusero tai laukku mahtais löytyä niin huomaatkin ne hinnat. 
Siinä järkytyksessä aina tulee semmonen olo, että kokee syyllisyyttä jo pelkästä haaveilusta. Meikäläisellä on pysynyt vielä toistaiseksi ainakin kukkaroin nyörit visusti kiinni kalliiden vaatteiden kanssa ja aikalailla kaikissa asioissa. 
 Oon monet kerrat luvannut jo itselleni sen, että saisin ostaa Acnen Canada- huivin
 ja säästänytkin rahat mutta sitten kun oon saanut huivin käteeni ja ottanut suunnaksi
 kassapisteen, on tullut katuma päälle ja edelleen se huivi on kaupanhyllyllä jo ties kuinka monetta vuotta. 

Päätin tossa tovi sitten, että en aio ostaa tänä vuonna mitään suklaamässäilykalenteria
 joulukuuksi vaan sen arpakalenterin. Hitto, viime vuonna jäi yhestä pukista uupumaan päävoitto, joten hei game on! 
Päävoittohan sieltä on paukahdettava. Ensimmäisenä nappaisin meidän molempien perheet kaikkuun ja otettais nopein äkkilähtö jonnekki etelään. 

No mutta haaveilla saa ja pitääkin. Eikö niin?

1. Reizo- yöpöytä 45€, Kärkkäinen  // 2. Cube- valaisin 12,99€, Clas Ohlson // 3. Olympus Pen- kamera 499€, Hobby Hall // 4. Design Letters- seinäkalenteri 17,95€, Stockmann // 5. Acne Studio Canada- huivi 150€, Gaudete // 6. Samujin Chunky Beanie  55€, Samuji // 7. HAY:n Hee lounge- tuoli 220€, Stockmann //  8.Urban Decayn Naked2- luomiväripaletti 55€, Sokos // 9. Marimekon Eppu- reppu 180€, Marimekko //  10. HAY:n Tray- sohvapöytä 220€, Stockmann
Haaveilin, eikä ees alkanu omatuntoa kolkuttaa.


Tänään väsättiin joulukortit ja kaiveltiin osoitetietoja, olipa muuten mukavaa. 
Kuka tänä päivänä enää lähettää postikortteja? 
Itse tunnustan, että viime vuosina ei oo paljoa kirjeitä tullut läheteltyä. 
Lauralle kerran Tampereelle lähetin yllärinä postikortin ja sitten tietty ulkomaanreissulta perinteikkäät lomakortit. 
Eipä silloin ennen vanhaa ollut mitää lukukuittaus- juttuja kun kirjeitä ja kortteja
 läheteltiin, hyvä kun ties että posti on mennyt perille.
 Vanhat ajat takas. 

Nyt on pakko käydä huilaamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :-)

Ps. Me saatiin ihana uus koti Lahden keskustasta. 
Siitä sitten lisää, kun päästään kunnolla asian äärelle. 

- Pauliina

15.11.2016

Sairaspedin pohtimisia



Jep jep. Nyt se kipeysaalto otti musta vallan. Toivon mukaan tää on vaan ja ainoastaan  joku pikainen visiitti. Vitamiineja ja lämpimiä juomia on nautiskeltu ja koti-iltoja vietelty.  Tehtiin tuossa just muutama viikko sitten päätöksiä alkoholinkäytöstä, että se tais loppua nyt ainakin hetkeksi. Tuumattiin, että indiedaysin kemut saa jäädä tältä osin nyt viimesiksi. Ei ollut mitään pakottavaa tarvetta lopettaa, lähinnä vähentäminen on ollut mielessä.  Ynnättiin yhteen kaikki huonot jutut, mitä alkoholin nauttimisesta seuraa ja mietittiin, että miks ei olla tässä aiemmin herätty noinkin yksinkertaisiin asioihin.  Se, että siihen menee tuhottomasti rahaa ja seuraavat päivät tuntuu kuolemalta ja lisäksi välillä tulee niitä kertoja, mitkä muistuu vasta aamulla mieleen ja mikä sen pahempaa on kun morkkis. Onneksi meidän kohdalle ei oo osunut sen suurempia ylilyöntejä ja nukkumaan on menty joka kerta hyvillä mielin. Omalla kohdallani tavoittelen sitä, minkälaista elämää elin aiemmin. En halua, että elämä pyörii pelkkien viikonloppujen ympärillä. Ystäviä voi nähdä viikollakin kahvikupposen äärellä, ei ainoastaan baarin tanssilattialla skumppalasi kourassa.

Oon naureskellen katellut viime kesäisiä snäppejä, mitä on tullut tallenneltua puhelimen muistiin. Aiemmin syksyn alussa kerroin siitä, kuinka tuntu siltä että koko kesä meni ohi.
Onneksi on nuo videot, mitkä muistuttaa että eihän se kesä ihan ohi lipunut. 
Kesällä tapahtui paljon. Ei ehkä niin positiivisia asioita mutta kaikki ne piti kokea ennen ku taas kaikki tuntui hyvältä ja hetken päästä todella hyvältä.  Ihan oikeassa sitä ollaan, kun sanotaan että kyllä risukasaankin aurinko paistaa.

Oon pyöritellyt hetken tätä asiaa mielessäni, kun saan sähköposteja, kommentteja blogiin, instagramiin sekä snapchattiin siitä, että mua kiitellään kun olen aito oma itseni, johon on ollut helppo samaistua. Oon alkanut valaistumaan tässä lähiaikoina, mitä ihmiset sillä oikeasti tarkoittaa. Oon ennen ajatellut että se on vaan sitä, että kerron ronskilla otteella omasta itsestäni ja uskallan laittaa itseni naurun alaiseksi ja nauraa itselleni ja tehdä itsestäni välillä aivan urpon. Totuus on se, että me kaikki ollaan ihmisiä, meille kaikille voi tapahtua ihan mitä vaan.


Seuratessani sivusta ihmisten elämiä, tällä hetkellä liiankin läheltä, oon huomannut monia monia juttuja. Se, joka postaa sen täydellisen kuvan täydellisineen kuvateksteineen, kuinka elämä on ihanaa, on oikeasti se jolla menee aivan päin helvettiä.
Se on se ihminen, jolle on tärkeämpää pitää oma kulissi yllä ja näyttää ulospäin helkkarin  hyvältä, ennemmin ku pelastaa ne sisällä kiehuvat asiat. Tyytyy siihen, että näyttää muiden silmissä hyvältä. Nyt mä tajuan, mistä ihmiset puhuu mulle, kun ne puhuu aitoudesta. Ymmärrän tietynlaiset suodatukset, joihin sorrun ajoittain myös itse. Se on toki jokaisen ihmisen oma asia, haluaako korjata asiat vai tyytyykö vaan siihen, että ulkokuori kiiltää. Mietinkin tässä, että miten jotkut pystyy elämään tuolla tavalla? Voiko semmonen ihminen olla onnellinen loputtomiin? Tuskin. 

Kaikilla meillä menee joskus elämä päin persettä ja oon oivaltanut sen, että mielummin sen asian näyttää sitten vaikka koko maailmalle, kun itkee pienessä mielessä vaan ulkoisia seikkoja, että oonko nyt nolo ja huono. Jokunen ihminen voi samaistua tilanteeseen ja siitä kumpikin saa tukea toisesta ja yht'äkkiä maailma näyttääkin paljon paremmalta paikalta elää.

Kylläpäs helpottaa. Omassa elämässä tällä hetkellä kaikki on reilassa jos tätä kipeilyä ei lasketa. Kerrankin on semmonen olo, että oon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oikeiden tyyppien ympäröimänä.

Oliko liikaa tämmönen kevyehkö avautuminen tiistai päivän kunniaksi? 

Tällä hetkellä on käynnissä #nofilter - kampanja ja muiden postauksia  lukeneena innottauduin rustaamaan oman postauksen myös omia tän hetkisiä mietteitä käyttäen. Helpotti kovasti päästää omat ajatukset ulos muiden luettaviksi. Mitä mieltä itse ootte asiasta? Turvaudutteko helposti
vaan kauniiseen ulkokuoreen vai uskallatteko olla omia itsejänne pahankin paikan tullen?
Otatteko paineita sosiaalisesta mediasta?  

- Pauliina

14.11.2016

IBA 2016

Kippis punasta Heidin ja mun kaksvuotiselle taipaleelle!

Meikkiä tuloillaan.

Meikki valmiina.

Tukka kuntoon.

Valmista!


Olipa mukava lauantai. Suunnattiin aamupäivästä Helsinkiin Indiesaysin Inspiration day- tapahtumaan, jonka kautta juostiin Heidin huomaan Salon Duessaan. Heidi loihti mulle mielettömän tukan sekä meikin, jonka jälkeen palattiin takaisin Konepaja Brunolle, jossa päivätapahtuma oli vaihtunut juhlavaksi gaalaksi. Viime vuonna samoihin aikoihin sama mimmi  meikkas ja laittoi tukan samaan gaalaan mutta viime kerralla teemana oli Halloween. Tällä kertaa teemana toimi jo useamman kerran ollut inspiraatio. 

Voivottelin perjantaina-iltana, kuinka en voikkaan laittaa ihanaa mustaa samettista pikkumekkoani. Ajattelin onneksi fiksusti, sillä en voisi viettää iltaa miettimällä kokoajan mistä suunnasta mikäkin makkara paistaa. Tunnen itseni että jos on epämukavat vaatteet, on ilta pilalla. Oi kyllä! Siihen päälle kun vielä mietin gaalan tarjoiluja, niin heitin mekkosen kaapin pohjalle ihan suosiolla ja aloin tonkia epätoivosena kaapin perukoita. Eksyin jopa Nicon kaapin puolelle. Vihdoin löysin jotain, mitä olin jo joskus aiemmin halunnut laittaa päälle, täydellistä!

Päivätapahtuma selattiin pintapuolisesti nopeasti läpi, koska oli jo hoppu suuntaamaan Heidin tuoliin, jotta ennätetään iltakekkereille hyvissä ajoin hyvännäkösinä. Meikistä tehtiin muuten erittäin simppeli, paitsi huulet saivat pääosan. Halusin jotain kevyttä, sekä kultaista mutta tummat huulet joten lopputulos oli superkiva.

Tukka pidettiin myös simppelinä, koska todettiin pienen tovin jälkeen, että halutaan pitää tukka ennemmin auki, kun kireällä niskanutturalla. Kiharat toimii aina. Tällä kertaa ei tehty tukasta päälaelta megalomaanista paksua, vaan yksinkertaista ja keskijakaus. Vaihtelu virkistää! 

Gaalassa ruoka- ja juomatarjoilut olivat erinomaiset, jälleen kerran. Juontajana toimi Ronja Salmi, joka handlasi homman myöskin hyvin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa bloggaaja- kolleegoita ja jutella pikasesti kuulumiset läpi. Musiikin tarjonnasta vastas Elias Gould ja Kauriinmetsästäjät. 
Puolilta öin oli meidän aika suunnata linja-autopysäkille ja lähteä takaisin Lahteen. 

Reissu meni hirmu kivasti ja päästiin hyvissä ajoin kotiin, vaikka enää ei ollut kävelymatka kotisoffalle, niinku aikaisemmilla kerroilla on ollut.


 Kiitos vielä Indiedays sekä
 Heidi / Salon Duessa!

(+ Nico joka piti kiinni, kun liu'uin korkkareissa pitkin aleksis kiven katua, heh)

- Pauliina

9.11.2016

Pauliina sydän Heidi


Viikonloppuna oli juhlahumua ilmassa oikein olan takaa. 
Sillä Indiedaysin gaalan lisäksi me juhlittiin ihanan Heidin kanssa vuosipäivää.
Kaksi vuotta sitten superkylmänä marraskuisena päivänä suuntasin ensimmäistä kertaa
pohjoiselle makasiininkadulle Salon Duessaan. 
Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien on ollut semmonen fiilis, kun olis tuntenu 
toisen koko elämän. Juttuun tulemisen lisäksi työnjälki on erinomaista.

Pidän erityisesti siitä, kuinka Heidi loihtii klassisia sekä luonnollisia ripsiä.  
Olen itse melko tarkka, että kaikki omassa naamassa täytyy olla hillittyä.
Eli en suosi semmosta, että jokin osa näyttäisi luonnottomalta tai siltä, että se ei sovi 
kokonaiskuvaan ollenkaan.Siitä ei ole Heidin huomassa tarvinnut huolehtia, sillä ripset
ovat olleet joka kerran jälkeen mielettömät mutta hillityt ja olen ollut erittäin tyytyväinen.


Ennen huoltoa..

Kas kummaa, tietenkin mulla suu auki ja jutut raikaa.
Huollon jälkeen.

Uutena juttuna Heidin räpsyaikoja voi varata nykyään nettivaraus- sivusto Timman kautta. 

Helppoa kun mikä! 

Mulle toimii ainakin henkilökohtasesti kaikki tällaset nettivaraukset, koska oon

hirmu laiska soittelemaan, heh. 

 Heidi
Salon Duessa
    Pohjoinen makasiininkatu 4, Helsinki
(09) 604 882



Nyt räpsytellen kohti jo alkanutta viikkoa. Hitsit tuolla muuten tuli talvi ihan

yllättäen, tai siis eihän se nyt mikään yllätys ole, kun joka helkkarin vuosihan se tulee

mutta aina tää kylmyys tulee aina yllärinä just silloin, kun oot jotku pikkutamineet

päällä jossain jorpakossa. Jorpakko oli tällä kertaa Helsinki ja pikkutamineina

toimi lauantai-illan kemuvaatteet, jotka näkyy varmastikki seuraavassa postauksessa. 



Heippodei ja kivaa viikkoa!

- Pauliina