31.8.2015

Jokerit vs. Sevestal Tserepovets

Viikko sitten tiistaina suuntasin lyhennetyn työvuoroni jälkeen juoksujalkaa Hartwall arenalle, jonka edustalla odottelikin 3 muuta bloggaajaa avecien kera, sekä Republicin ihanat tytöt Elisa ja Tiina. Itselle avecin valitseminen kyseiseen tapahtumaan oli itsestäänselvyys, kun oli kyse jääkiekosta. Kaappasin Pasilan asemalta kainalooni isoveikkani, vanhan jääkiekkohullun. Mua vähän huvittaa, että suunnistin ensin seiska ratikkaan, joka vielä joskus meni Pasilaan kun siellä asustin mutta tällä kertaa löysin itseni Meilahdesta. Kiirehän ei suinkaan ollut, heh! 

Paikan päälle selvittiin ja melkein heti lähdettiinkin jo arenan sisälle seikkailemaan. Meitä kierrätettiin ympäri arenaa ja päästiin näkemään mm. miten hommat toimii kulisseissa pelin aikana. Oli kyllä ihan huippu kokemus! Lisäksi meillä oli pelin aikana oma aitio, josta päästiin jännäämään illan peli hyvien ruokatarjoilujen ja juoman kera. Itsellä jäi erityisesti mieleen, kun päästiin näkemään, miten videotuomari työskentelee pelin aikana ja miten ne kyseenalaisen näköiset maalit oikeen selvitetään, että onko ne nyt oikeasti maaleja vaiko ei. Itse semi Oululaisena oon edellisen kerran käynyt itse paikan päällä pelissä varmaan yläaste- ikäisenä ja silloin ei vielä ehkä tajuttu kiekon päälle niinkään. Mentiin aina kattomaan oman tai rinnakkaisluokan poikia tai Juha-Matti Aaltosta, sitemmin on tullut seurattua telkkarista MM-lätkää verenpaine korkealla. SM-liigaakin jos on sattunut telkkarin ääreen sopivasti tai johki kuppilaan. Mulla oli hyvä, kun matkassa oli lätkästä kaiken tietävä veli, niin tarkistin aina pelin aikana jos joku askarrutti mieltä. 

Päästiin moikkaamaan kuuluisaa jääkonetta.

Elisa, Joonas ja Heidi

Matka jatkuu..

Tiivis tunnelma ja voin vaan kuvitella millanen härdelli tuolla on pelin aikana. Melkosta vauhtia noi joutuu työskentelemään ja Amanda hoiti biisin ku biisin jokaiseen kohtaan peliä, toinen twitterit, yks hidastukset/muut kuvat etc..


Sitten pressihuone, jossa käydään läpi haastiksia peliä ennen, erätauoilla ja pelin jälkeen.

Halli alko pikkuhiljaa täyttymään..




Aika hyvä paikka tinderöidä, heh! Ei vaiskaan!

Jokeri-fanien liput liehu!  Eteläpääty oli mahtavan näkönen!

Ja maammelaulu raikas

Miettikää tähänkin on yks tyyppi, joka yleisön seasta etsii porukkaa näihin cam- osuuksiin. Huippua!

Ekassa erässä ei maaleja näkynyt, toisessa erässä maalihanat aukes vauhdikkaasti, kun Sevestal Tserepovets meni aluksi johtoon mutta ei aikaakaan, kun Jokerit jo tasoitti tilanteen. Ville Lajusen avulla Jokerit siirty vielä johtoon toisen erän puolella ylivoimamaalilla. Kolmannessa erässä ei näkynyt vieläkään tasotusta, vaan Jokerit laukas ittensä 3-1 johtoon. Jäljellä oli enää 8 minuuttia peliaikaa, kun Sevestal Tserepovets tasoitti tilannetta yhden maalin verran, se ei silti riittänyt voittoon. 

Peli oli kaukana sydärikiekosta, mitä ollaan totuttu kattelemaan mutta annetaan anteeksi, koska kyseessä oli avausottelu. Kyllä pientä nahjistelua onneksi nähtiin.

3-2 Jokereille! 

Pelin jälkeen jäätiin vielä nautiskelemaan lasilliset viintä hyvässä seurassa ja höpöttelemään muustakin kun jääkiekosta. Porukka oli ihanan rento ja oli mukava, kun oli pienempi jengi koossa ja pääs höpöttämään kaikkien kanssa ja tutustumaan kunnolla. Oikeen onnistunut ilta. Kiitos vielä NordicBet, Republic Showroom, Jokerit, Hartwall Arena sekä kaikki tytöt ja pojat ! :-)

Ps. Oon vieläkin ehkä alitajuntaisesti loukkaantunut sille henkilölle, joka vei mun jokerilipun, jota käytin vauvana kuolarättinä. Joku varasti sen mun rattaista vuonna -92 jollain lähikauppareissulla ja siitä oli nauru kaukana. Toinen muisto jokereihin liittyen oli, kun istuin 4 vuotiaana muovisella jakkarallani ja menetin hermot jääkiekkoa tuijottavaan veljeeni, joka ei alkanut barbieleikkeihin mun kanssa. Aloin huutamaan täyttä kurkkua, että entä jos kannatankin vastapuolen joukkuetta. Joonas tokas vaan, että lennät leppäkeihäänä ikkunasta ulos. Haha!
- Pauliina  

24.8.2015

Kesä pakettiin / Elokuun instagrammailut

Aika hyvä kesä takana, vaikka ilmat ei oo lämmittänyt kun vasta nyt viime aikoina. Mua on sitten lämmittäny kelien sijaan kaverit, perhe, asiakkaat, hyvät jutut, viini, musiikki, iltakävelyt, uudet tuttavuudet, vanhat kaverit (jotka on ollu jonku tovin pois), festarit, valvominen, rauhalliset koti-illat, keikat ja tätä listaa vois jatkaa vaiks kuinka pitkälle. 

Ajattelin, että tämän tulevan viikonlopun jälkeen, kun virallisesti elokuukin päättyy niin voisin vähän rauhottua ja alkaa valmistelemaan itteäni syksyyn. Rymyyminen, riekkuminen ja riehastelu vois olla tältä erää takana päin ja sen sijaan voisin nukkua kunnon yöunia, herätä ihmisten aikaan ja muutenkin elää vähän tasapainosemmin.  Elää ennen kaikkea itelle kuiteski. Kesällä saaki lähtä vähän käsistä, sitä en kiellä! Mukava päättää tää humputtelu Hernesaaren Venetsialaisiin. 

Haha kysynnän vuoksi oon ommellu jo parit laukut kavereillekki ja viettäny monta monituista aamupäivää ton vempaimen kanssa.

Äiti muuttaa takaisin Lahteen ja en tykkää yhtään! Pakkailujen seasta löyty sitten nämä mahtavat kasari barbie- kirjat.

Tänään otettiin Eltsun kanssa 4 tuntia aurinkoa täällä äidin parvekkeella, kaikki irti viimesistä hetkistä! Herttoniemi, mulla tulee ikävä!

Oon salaattibuffessa aina se, joka valitsee kaiken mitä tekee mieli, en mieti sopiiko täytteet yhteen, mitä turhia!

Tämän kesän trendi terveysjuoma! Kombucha! Tää on musta parhain maku! Granaattiomena toimi kans hyvin.

Kävin väsäämässä Ekolon tiimille uuden blogin ja koodaillessani menemään sain maistella Rawan vegaanisia raakakakkuja samalla. Meinas työt mennä ihan ohi suun ku tarjoilut oli niin hyvät.
 Käykää katsomassa Ekolon uudistettu blogi tästä!


Vajaa kuukaus ja toi viereinen mimmi muuttaa Suomen Turusta tänne Helsinkiin aivan mun lähelle. Enää ei tarvitse facetimessa kilistellä viinilaseja ja avautua mieshuolista, kun voi oikeasti lenkkeillä toisen sohvalle pölöttämään.

Tässä olin menossa kampaajalle Duessaan pari viikkoa sitten. Sanoin Hannalle, että nyt jotain likasta ja tunkkasta. Se mimmi ties tasan tarkkaan mitä halusin. Pesupaikalla jo tokas "tästä sä tuut tykkäämään".

Sain just sitä mitä halusin! Kesän keltainen huuhtoutu tunkkasen tieltä pesupaikalla ja sain Flowksi mielettömän tukan.
 Hannan instagramiin pääset tästä!

Turun muikki saatiin myös ensimmäistä kertaa Flow- festareille! Etkoilut suoritettiin hyvällä jengillä Beatissa, josta olikin lyhkänen matka itse festarialueelle.

Nättiä niinku aina!


Perjantain kuvasaldo onneksi jäi vähemmälle mutta sain tän yhen hurmurinki kainaloon! Kerettiin alueelle just mukavasti Diplon alkuun. Tarkotuksena oli itellä käydä kyllä kattomassa Elliphant ja Lianne La Havas muttaa aivan liian aikasin esiintyivät, höh! Illan kruunas Major Lazer, jonka olin jo kerran aiemmin nähnykki.

Lauantain aamu. Oli aika tuskanen nousu mutta reippaana ystävänä suuntasin heti herättyäni Siwan säpinöille hah. Oli pakko saada jotain suolasta, jotain kylmää, jotain nestettä ja kahvimaitoa. Hoidin homman himaan! Viintä tietenkin kylkiäisenä.

Lauantai-ilta ja matkalla ties minne..

Kaverit yllytti ottamaan ton oma tekemän säkin mukaan ja ehdotti, että kun tietty humala-aste ylittyy, niin mut voi laittaa tonne laukkuun ja kantaa mukana. Järkkärit vaan ei ihan tykänny porteilla laukkutarkastuksessa.

Lauantain parhaimpiin keikkoihin kuulu kyllä Death Teamin keikka Tiivistämössä.

Paprulla taas tunnetusti hyvä keikka ja samalla setillä! Valot oli ihan mielettömät!

Ruokahommeleita. Tuolla festareilla kyllä rahaa palaa ruokaan, onneks oltiin varauduttukki. Taisin vetää perjantain ja lauantain vegelinjalla Sandron ja itse Richard McCormickin herkuilla mutta sunnuntaina repäsin ja hain kanaa ja muistikuvaa ei kyllä nyt tähän hätään oo hah.

Viimeset kuvailut ennen alueelta poistumista.

Lauantain aamupalat.

Huippu tiimi.

Viime torstaina oli taiteiden yö ja tuli lähdettyä extempore kattomaan Tavastialle Roopea ja koiria. Melkoset pippalot ne sai käyntiin, huh! Ilta jatku puistoviinillä ja vanhojen juttujen veristelylle heh. Miten muuten jotku asiat unohtuu mielestä ajan myötä? Vai onks mulla vaan varhaisiändementtia?

Lauantaina veristeltiin vielä lisää ja käytiin kattomassa Disco Ensembleä Virgin Oilissa. Ilta ei ihan menny nappiin, ku meikämanne sai jonku kyynärpäästä otsaan. En luovuttanu, vaikka otsa turpos golf- palloksi, jääpalapussi päähän ja keikka jatku. Hauska, kun edelliseen postaukseen tuliki kommentti, että mut oli bongattu kyseiseltä keikalta.

Eilen ei sitten ollu mitenkään kauheen hyvät fiilikset tai no aivan tavalliset sunnuntai-masistelut. Lievitin murheita saunomalla ne poies ja syömällä herkkuja ja tuijottaen hömppää.


Sillä lailla. Miten teidän kesä meni? 

- Pauliina

10.8.2015

Heinäkuun instagrammailut part. 2

Vastahan mää kuuntelin SMG:n tällaisena kesäyönä- biisiä heinäkuun viimesenä päivänä. Sopivasti Terhi laulo "nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi" hymähdin, kun tajusin ja kävelin haukun kanssa iltasella koffarin ohi. Kylläpäs se kesä meni jälleen kerran nopeasti, jos tätä nyt voi kesäksi kutsua. Helteet tosiaan sentään piti lupauksensa ja tuli, kun mulla alko loma. Veikkaan, että lämpöä riittää mukavasti syysiltoihinki, kynttilöiden kaveriksi.

Mulla ei oo tehny mieli kirjottaa yhtään mitään, kun oon ollu niin pahalla tuulella viimeset pari viikkoa. Tiiättekö sen fiiliksen ku kaikki tuntuu hirmu kivalta ja huomaat olevas hyvällä tuulella lähes päivittäin ja saat tartutettua hyväntuulisuuden kaikkiin ympärillä oleviinki ihmisiin. Kappas vaan yht'äkkiä taas huomaatki, että kaikki asiat kosahtaa kerralla. Yritäppä sieltä sitte taas rämpiä ylös ja yhen yhdetkään hymyilevät naamat (ne naamat joille oot vielä itse tartuttanut sen hymyn) vieressä ei auta. En tarkota sitä, että ne ei olis tukena ja auttais ne todellakin on tukena mutta oon vaan ite ihme mörrimöykky, että odotan vaan kauhulla mitä seuraavaksi taas käy. En uskalla haluta hymyä naamalle, vaikka kuinka ympärillä olevat yrittäis. En tiiä ees pitäiskö itkeä vai nauraa asioille vai sekä että. Haha, no mää oon ainaki nauranu ystävien kanssa, että miten saakelin huono tuuri mulla on aina asioiden kanssa pitkän hyvän ajanjakson jälkeen. Kyllähän sitä sanotaan, että jokaista hyvää ajanjaksoa edeltää kurjaaki kurjempi jakso, eihän ilman sitä mikään tuntuis silloin paremmalta tai hyvältä.

Yks kiukkukuva sallittu.

Oma terveydentila on reistaillu oikeen huolella, joten oon kyyhöttänyt yli 2 viikkoa kotona. Nyt alkaa elämisen merkkejä näkymään, luojan kiitos. Kävin mää Turussa ja Tallinnassa Italian matkan peruuntumisen lohdutuksena. Mun oli tarkotus yllättää pari hassua läheistä ja pamahtaa Sisiliaan kummitädin kylkiäisenä. Tallinna oli aivan hyvä lohdutus! Nautittiin säästä ja hyvästä ruuasta. Turku oli myös erittäin jees. Sai ajatukset hetkeksi narikkaan. Istuskeltiin mm. Joen varrella ystävän kanssa viinillä, kun joku pienehkö vene rantautu siihen meidän lähistölle ja kuullaan, kun pari juopunutta mieshenkilöä rupeaa huutelemaan jospa tultais heidän veneelle. Päätettiin ettei oteta kuuleviin korviinkaan ja jatkettiin omia jutusteluita muina naisina, kunnes yks miehistä rupee korottamaan vielä enemmän ääntä "Tuu istumaan tänne laivaan, hei tääl on laiva huhuu! Joo sust mä en tykkää, sä et tuu tänne" ja osottaa mua. Tuolle pysty lähinnä nauramaan mutta illan edetessä mun tukkaa revittiin, mun päälle syljettiin ja ystäväni sai nyrkin naamaan, (tekijäkin oli vielä mies) joten päätettiin päättää meidän ilta hyvissä ajoin, että päästään hengissä sentään kotiin. Jälkikäteen oon vaan ollut huvittunut tapahtuneesta, ehkä vähän myös järkyttynyt. Kaikki oli menny niin päin helvettiä edeltävällä viikolla ja ainut mitä halusin oli nollata koko epäonniputki mutta eihän se nyt onnistunut, kun oltiin jo parin viinilasin jälkeen hammaspyykillä mätsäävien yökkäreiden kera.

Ehkä mä nyt annan vaan olla tän mun epäonnistuneen loppuheinäkuun/alkuelokuun ja pistän teille kuvat tiskiin. Kuulostan mahdottoman reppanalta.

Pitkät iltalenkit tän vekkulin kanssa on parasta mitä tiiän tällasina lämpösinä iltoina.
Parhain tapa alottaa päivä, aamukahvi sängyssä.

Amyn kuolemastakin tuli jo 4 vuotta. En oo vieläkään kyenny mennä kattomaan dokkaria leffateatteriin. Kammoksun omaa itkukohtaustani, joten ihmiset on säästynyt siltä nyt ainakin vielä. Ehkä tällä viikolla kerään itteni.

Oma oikeas synttäripäivä tuli vietettyä hyvässä seurassa ja kivasti. Iisisti Hernesaaressa ja kotisohvalla mutta kuten aikasemmassa postauksessa manasin, että yksin ja yökkärissä, niin ehei! Olin tyytyväinen.
Haha ja heti kuvaa yhestä lemppari yökkäristä edellisen kuvan kiusaksi, tieteski!

Äitin hoivissa olin hetken, kunnes tehtiin vaihtarit ja äiti tuliki meille.
Noita raitatyynyjähän ei meidän perheestä puutu ja samainen design lettersin P-muki on joka ikisessä ruokakuvassa, voin vannoa!
Meidän juorulenkit tyttöjen kanssa voi helposti olla 11 kilometrinki mittasia mutta ne on nyt usein päättyny vielä Eiran rantaan tai Hernesaareen tunnin istuskeluun. Helsingissäki on aika nättiä!
  
P-muki on ollut mitä ilmeisimmin tiskialtaassa tän brekun aikana.
Meni muuten aivan totaalisesti hermot, kun kävin verkkokauppa.comissa ottamassa ne kuuluisat euron passikuvat. Tuli niin kamalat, että siinä kohtaa kun ne kuvat ojennettiin mun kouraan niin niidenki näkeminen tuntu maailmanlopulta. Päätin sitten ottaa ite passikuvani kotona ja se kävi kyllä helkkarin helposti! Ei hätää se passikuva ei sentään oo tää kuva mutta samaiselta kuvaussessiolta silti. Tosin äidin mielestä näytän passikuvassa murhaajalta.
Tässä kuvassa kavereiden kanssa kauheesti yritin matkia kaikkia emoji-hymiöitä mitä löytyy mutta en nyt oikeen osaa sanoa, että onko yritys tässä jääny siltikin vähän matkan varrelle?
Olin kyyhöttäny 4 seinän sisällä melkein viikon verran kipeenä, kunnes mut haettiin elokuviin. Ted pelasti kyllä tuon illan!
Opettelin taas vähän syömään. Bodaripake vai sittenki proteiinipaukku?

Meinasin tulla hulluksi neljän seinän sisällä, joten sen ajan kun olin hereillä ja jalkasilla eli n. 3 tuntia päivästä, ajattelin saada jotain aikaseksi. Pitkään olin havitellut jättilaukusta, koska oon tunnettu kassialma. Parin tunnin jälkeen tämän näkönen jättiläinen oli valmis! Nyt mahtuu koko arsenaali mukaan. Tekonahkaa oli jääny edellisiltä ompelukerroilta, niin oli hyvä hyötykäyttää kaikki tilkut.

Seuraavana päivänä hereillä olon aikana sain aikaseksi tälle ötökälle uuden neuleen ensi talveksi. Toi oli mun lemppari merinovillaneule mutta öttiäisille ei kelpaa mikään hennesin tekokuitu, vaan parhaimmat matskut niin tietenkin tämä rakkaus oli täynnä pienen pieniä reikiä. Niin siis puhun nyt Elliäkin pienemmistä öttiäisistä, niistä pikkupaskoista, joita löytyy vanhoista kämpistä varmaan jokaiselta joskus.
Taas vähän fiilistelemässä lisää.
Peilarieinari- hästägi instagramissa on aivan mahtava! Hyvä että jengi on alkanu käyttää sitä!
Meikä meikkas!!
Tässä mua vielä hymyilytti, kun olin Turussa.

Meikä lähti yksinään kiertelemään Turun keskustaan sillä aikaa kun kaveri reippaili töissä. Yks lukijatyttö uskaltautu tulla morottaa ja varmaan siksi, että näytin niin hukassa olevalta turistilta, haha terkkuja sinne jos luet tän! Aamupäivä oli erittäin onnistunut, tein mielettömät vaatelöydötkin. Arvaatteko jo mistä? No Hennesiltä tietty.
Matkaaja-Matti pakkas kimpsut ja kampsut ja suuntas juna-asemalle.
Mä en kuitenkaan päässyt kotiin, vaan äiti sai ylipuhuttua mut saunomaan ja pakkohan mun oli mennä kun oli maailman kovin ikävä karvasta ystävääni. Nää naamat jouduin jättämään maanantaina äidille, kun suunnattiin Tallinnaan. Raastavat!
Lost koos - Takaisin Tallinnaan
Illalla kotona tuli vielä juopastua iltateet ja kirjoteltua päiväkirjaa. P-muki sai synttäreinä kaverikseen P-lautasen, haha! Tytöt oli nauranu mun instagram- kuville jossa toi muki seikkailee joka helkkarin kuvassa. Nyt on sitten uus kuvauskohde mulla. Kiitos Hanna ja Elina!

Aamupalaksi meikkiä ja soijalattea.

Viimesen päälle hamekki päällä ja kaupungille lampsimaan..

Synttäri-plääneilyt..
Leipomiset oli taas edessä..

Kauheella kiireellä lähin Turkulaista vastaan bussiasemalle ja jätin kotiavaimet tietenkin sisälle. Kyllä keinot keksin sitten, kun huomasin, että mulla on keittiön ikkuna säpissä. Vähän kikkailua ja laihistelua ja seisoin keittiönpöydällä ja olisittepa nähny Ellin ilmeen, kun rymysin sieltä pienestä kolosta "Äidillä oli nyt vähän erilainen sisääntulo tällä kertaa". Moccamasterit eikä muutkaan kodinkoneet ei lentäny silti lattialle.
Tässä tunnelmia seuraavalta aamulta, kun käytiin saattamassa kaveri työhaastikseen. Väsynyttä jengiä!
Oon alkanu aivan liian laiskaksi ruuanlaittajaksi, hävettää ihan! Salmiakkia oli jälkkärinä! Pakko opetella syömään mustiaki karkkeja.
Sitten oliki jo aika lauantain ja synttärit oli valmiit alkamaan. Aluksi kupattiin meillä reilusti yli kahteentoista, jonka jälkeen mentiin vallottamaan sitä kuuluisaa pientä tanssilattiaa, joka beeffistä löyty. 
Parhaimmat illathan on tunnetusti ne, joilta ei ole kuvia. Eli tässä vaivaset kaksi kuvaa, haha! Oli kyllä mukavaa. Ihania kavereita ja ystäviä mulla, en vois olla kiitollisempi ja onnellisempi noista kaikista, jotka saapu paikalle.
Kävin sunnuntaina ekaa kertaa tänä kesänä ääniwallissa, haha ja ei tullu ikävä viime kesän maanantai aamuja. Viime kesän viikon kohokohta oli aina wallit ja maanantain krapula 30 asteen kuumuudessa. Hyi!
Kukkia on aina kiva saada! Enkä oikeasti tällä kertaa ostanu ite!

Kello on varttia vaille neljä.
Miks oon hereillä?

Ps. Nähdäänkö me flowssa?

- Pauliina