29.10.2014

Väisty Theo Hutchcraft, täältä tulee joku..

G- Eazy






No voiko olla maailmassa hotimpaa? Huh! Oottakaa vielä, kun näette Let's get lost- nimisen musiikkivideon. Olipas mennyttä naista! Löysin kaverin tossa alkukesästä ja oon tätä hypetelly pitkin ja poikin ympäri Suomea ja Willamon Fenallekkin jo ehdotellu, että tois tän Suomeen. Ihan vaan vaikka mun kanssa treffeille. Ystäväni Ellin kommentti kyseisestä herrasta oli vaan, että "Hei ei toi voi räppää, toi on vaa joku kuuma mies joka on laitettu räppäämään toisen räppei eikä se oikeesti kuulosta tolta". Kyllä! Sulin myös videolle missä Gerald sitten radiolähetyksessä päätti freestyleta ja ottaa vähän huikkaa Jack Danielsistä. Kuulostaa ja näyttää paremmalta ku Macklemore. Onko seksikkäämpää? No ei! Tai no mies keittiössä on aina hyvä näky ja vielä jos mies osaa laittaa ruokaa on vielä kuumempaa. Johan tässä alkaa muodostumaan jo ens yön uni mun mieleen.






Nyt mä lähen treffeille tän kaverin kans, tonne mun makuuhuoneen puolelle, moikka! Nukkukaa kivasti ja komeita unia, Geraldin kuvia!

- Pauliina

IBA 2014

Lauantai tuli ja meni. Olin epätoivoa täynnä! Edellisen päivän vaateshoppailukierrokselta, Monkin varauskaappi täytty meikäläisen varaukisista. Lauantaina kiskoin itteni heti aamusta ylös kiertelemään vielä kertaalleen jokaisen kolttukaupan. Viimesenä suuntasin sitten Monkin ovista sisään. Olin varannu mm. glitterihousut, jotka oli jääny mulle mieleen. Sovituskopissa korkkareiden kera sovittaessa aloin pähkäillä, että mitä helkkaria sitä oikeen laittais yläosaksi. Monkin Emmi sitten päätti heittää villin kortin pöytään ja ehdottaa housuihin kuuluvaa takkia. Aluksi naureskeltiin mutta sitten sovarilla tajusin, että asu oliki sitten kaikessa hirveydessään niin hirveä, että se oli hieno. Kiitos vielä monkin mimmeille!



Vaatteet oli kasassa, tukkaa kuivaillessani ajattelin piristää avecini krapulapäivää, että mikä on homman nimi. Homman nimi oli sitten se krapulapäivä ja unohdettiinkin juhlimiset gaalassa sen silijän tien. Hikipisarat ja ressi rupes puskee päälle mutta avec saatiin ja oli aika meikkailla. Mähän olen tunnettu silmärajauksien tekijä. Eli täysin surkea siinä hommassa. Hermostun usein ja yleensä päädyn tällaiseen näkymään:


Eli ei eyelineria mulle enää. Ikinä. Hyvä kiva!

Päätin sitten lähteä ihan pienellä pakkelikerroksella tällä kertaa.

Siideriä napaan ja hymy pepaan.
Melkoselta muumiltahan mä taas näytin mutta meni nyt! Kauheesti näky muillakin glitteriä, haalareita ja paljetteja.
Herkkuja nautiskellen ja juominkeja hörppien ilta sitten päättyi blogien palkitsemiseen Tivolissa. Olin aluksi aivan paineissa, että en nähnyt ketään tuttuja ja jokaisen ohikulkevan kaunottaren kasvot oli aivan omituiset mulle. Voi toki johtua siitä, että kaukonäkökin on huonontunut viime kerrasta.
No sit parin blogiveteraanin kainaloon pääsy helpotti ja pysty hyvillä mielin lähtä kotia lepyyttämään korkkarien ansiosta polttavia varpaita. Mä juoksin tivolista varpasilteen eerikinkadulle kotiin. Hullu olen!

No mut nyt lähen fiilistelemään tuota lämpöstä tyynyä tuonne.

Moikka!

- Pauliina

28.10.2014

Arjen pienet ilot

Aamut, jolloin ei oo aamukiireitä ja saa keitellä aamusumpit rauhassa ja mäiskytellä leipäset telkkaria kattoen.
Rankan työillan ja 9 kilometrin juorulenkin jälkeinen jääkylmä kolajuoma sekä päivän salkkarit katsomosta.
Ylläri lahjat! Lisää kahvimaisteluja luvassa siis. Minttusuklaa ja hasselpähkinä testattu, omppua huomenna kokeilemaan. Kaksi edellistä toimii kyllä niin hyvin.

Netflixistä New Girl ja se kuuluisa kolajuoma taas. Tää on kylläkin krapulapäivältä sunnuntailta. Jalat huusi hoosiannaa edellisen illan korkkarijuoksujen jälkeen.

Näiden kaikkien lisäksi tykkään mm.

- Uusista musiikkilöydöistä ( tai no nyt oikeastaan oon fiilistelly kaikkia vanhoja edellisten vuosien soittolistoja. Toimii pitkästä aikaa, hyviä muistoja).

- Siitä, kun on ihan tahalteen jättänyt esimerkiksi lenkin/kauppareissun ajaksi puhelimen äänettömälle tyynyn alle ja se on parin tunnin jälkeen täynnä kaikkia hölmöjä viestejä. Jos on elämässä näin tylsää, kun mulla esimerkiksi niin tää on mukava ylläripiristys haha! (ja ehkä vähän säälittäväkin mutta kevyttä vaihtelua sille, kun kävelis puhelin kädessä joka paikkaan, jopa vessaan ja odottaa jonku tietyn ihmisen lähettävän viestin).

- Ellin kouluttaminen. Elli on välillä kun pieni enkeli ja toisinaan taas aivan hirviä piruerkki. Puhetta vaille ihminen ja mummi multa kysykin yks päivä, että mitä jos Elli joskus vastais mulle puhuen mut ei sen tarvii, koska tiedän sen ilmeistä ja eleistä jo mitä se tuumii. Hauska nähdä, että siinä on niin paljon samoja ilmeitä ja eleitä sekä tapoja kun Elmolla, vaikka Elmo oli täysin erilainen koira muuten. Ilman Elmistä en olis pärjännyt tän pikkukamun kanssa ja oon kiitollinen sille että se opetti perus jutut täällä mun työpäivien aikana (kuten esimerkiksi, syyä kaikki kivat balleriinat kuhan ei korkkareihin vaan kosketa ja se, että ei kokonaista paria koskaan, vaan jokaisesta kenkäparista vaan se toinen kustomoidaan).

- Vapaasta viikonlopusta, joka mua odottaa perjantaina klo: 18:30 alkaen. Laivareissu huippuporukalla Tallinnan vesillä, buffan antimet, baaritiskin tuplatut drinksut, huonot biisivalinnat, kämänen karaoke sekä järjettömät vatsakivut nauramisesta. Lauantaille en oo uskaltanut plääneillä yhtään mitään. Toivon että voin vaan loikoilla untuvapeittojen kera pehmosessa sängyssäni lämpösessä erotiikan tappajassani. Siinä raidallisessa. Sunnuntaina on luvassa kissanpentuja.

- Joulu, joka tullee ihan just.  Vaikka en sen kummemmin mistään jouluhömpästä välitäkkään, niin odotan perheen yhteistä joulua. Rauhaa, ruokaa ja hengailua. Kaikki hyvät tyypit koolla jne.

- Lontoon reissu. Hotellin etsintä vaan aiheuttaa harmaita hiuksia, joten otetaan kaikki vinkit vastaan :-) Ootan jo kaikkea sitä shoppailun määrää ja oon tässä katellu jos eksyis jollekkin keikalle myös.


Nyt iloitsen siitä, että pääsen tonne tuon yhen kuorsaavan otuksen kainaloon.

Moikkelis!

- Pauliina

24.10.2014

Koikkelis moikkelis

Ylitin tällä viikolla itseni. Juoksin  keskiviikkona mm. Herttoniemestä Mellunmäkeen. Minä, joka vihaan juoksua heti maksalaatikon jälkeen eniten. Muistan, kuinka ala-asteen 1500:sen sekä yläasteen cooperien aikaa oli ihmeellisesti "huono olo" ja laahustin kyseiset testit jos en saanut istua jaliskentän reunalla.  Myönnän! Sori opet! Paitsi itse asiassa oli vuosi 2007, kun juoksin cooperista 10- itselleni. Mitä ihmettä? En ollut valmistellut itteäni lähes ollenkaan ja eksyin liikuntatunneille aina aivan pihalla siitä, mistä urheilulajista oli kyse. Jotkut hölmöt, vähän rennommat vaatteet päällä. Tai tää oli lähinnä täällä Helsingissä, kun en enää ollut liikuntaluokalla mutta tosiaan meikämandoliinin 10- coopertestistä oli melekonen saavutus. En kiellä sitä etteikö laatta olis lennelly juoksujen jälkeen.  No mutta takaisin tähän viikkoon. 8,9 km jaksoin hölkätä. Olen ylpeä itsestäni. Hyvä meikä!

Juoksin siis tosiaan näkemään sitä pientä mustaa monsteria katsomaan. Aapo-kissaa. Sehän oli aivan mahtava tapaus ja mun usko kissoihin ainakin tämän yksilön kohdalla taas hiipu takaisin mut koirat on silti se juttu. Varsinki Elli.

Aaponaattori.

Siinä me sitten tädin ja mummin kanssa juteltiin toista tuntia ja puheenaiheet liikku unilääkkeistä, mielialahäiriöihin ja lomamatkoihin. Viimeisin aihe oli ehkä se mieluisin. Kaipaan niin lomaa. En pelkästään lomaa töistä, vaan irtioton Suomesta. No mä repäsin tossa pari tuntia sitten. Päätin yllättää mun pitkäaikaisimman ja rakkaan ystävän. Piristää vähän sen syksyä ja tulevaa talvea. Ostin meille lennot Lontooseen Helmikuuksi. Ilmoitin asiasta facebookissa statuspäivityksellä ja sen jälkeen facetime- puhelulla. Kaveri oli jo yöpuvulla ja ei saanu sanaa suusta. Ihana. Reaktio oli vaan " Onko tää mahollista?????", "en usko", "ei hele" ja "mennäänkö me Lontooseen?". Laura rakas, mennään me! Sopivasti mun talvilomaviikko sekä ystävänpäivä saadaan viettää kyseisessä lempipaikassani. Nään jo meidät Topshopissa ja Primarkissa hämmentämässä ja laskemassa viimesiäki pennejä, että saadaan kaikki kivat vaatteet ostettua ja sen kun istuskellaan lähtöä edeltävänä iltana toistemme matkalaukkujen päällä vuoron perään, että saadaan ne ängettyä kiinni.

Semmosta kevyttä! Tekee kyllä hyvää vaihtaa maisemaa. Elämä kulkee jotenkin kevyemmin ja rullaa sulavammin, kun on jotain jota odottaa. Tämä vuosi on ollut melkosta pyöritystä lähinnä meidän perhepiirissä ja on ottanut koville. Todella koville. Jospa ne asiat vihdoin lutviutuu, paha saa palkkansa ja mun elämäni tärkein ihminen pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uusien kuvioiden kera. Jos multa kysyttäis, mikä on pahinta mitä elämässä voi käydä, on ehkä se että jollekkin lähimmäiselle ihmiselle käy asioita, jonkun muun ihmisen ansiosta tai tahosta ja saa lähimmäisen miettimään oman elämän tarkotusta ja sen lopun harkitsemista. Toivon, että se jonka takia tässä kirjotan pystyy lukemaan rivien välistä, kuinka surullinen ja pettynyt olen. Tänään tuli myös mietittyä kahvilassa kaverin kanssa, kuinka salkkarit on suoraa kun joidenkin ihmisten elämistä. Ei pelkkää saippuaoopperaa, vaan ihan todellista elämää (okei jos Sallan kuolleista heräämistä ei lasketa). No piti vähän keventää tähän loppuun.

No mutta nyt mä taidankin vaihtaa vielä puhtaalta pyykiltä tuoksuvat lakanat sänkyyn ja pistää jakson New Girliä pyörimään. Omituista ku Ellikään ei ole kotona. Se on mummolassa viikonlopun. Eli tulee taas pari kiloa pulskempana takaisin.

Mietin tuossa yks päivä, että kuinka monta koiraa mä oikeen omistan? Öö yhden mutta 20 eri valjaat/kaulapantaa.

Mummi, olehan valmiina. Mä tuun nyt!

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Arvatkaa onko parasta saada positiivisia kommentteja ja maileja teiltä? No on! Etenkin on tullut kommenttia siitä, että olen omaitseni. Se on huippua kuulla jos saan sen välittymään täältä ruudun ja rivien toiselta puolelta sinne puolelle. Se on vaan minä! Täällä! Näin! Moikkelis moi! En osaa olla epäminä, haha! Ihmisiä me kaikki ollaan ja miksi sitä esittämään jotain mitä ei ole? Pitkälle tällä ollaan pötkitty ja vieläkin pötkin. Kiitos siis kaikille mielettömistä tsempeistä :-)

- Pauliina

21.10.2014

Ex-bailuhiiri

Miettiessäni lauantaille hiipuvaa vaatekriisiä, eksyin veristelemään entistä elämääni ja edellisiä juhlia, missä on tullut koluttua. Mun eiliset yöunet oli sitten kadonnu sen siliän tien, kun rupesin väsäämään näitä kollaaseja, joita ajattelin teille tänä yönä esitellä. Tässä sitä taas istutaan klo: 1:23 macbookki reisillä. Yritin mennä nukkumaan heti Ellin lenkin jälkeen mutta no, helpommin sanottu ku tehty.

Huomenna on onneksi vapaapäivä. Täytyy kuitenkin herätä ajoissa katsomaan perheemme uutta tulokasta. Kissanpentua. Tädin kissanpentua. Yleisesti en välitä kissoista niin paljon kun koirista mutta kun tuo facebookki nyt näyttää täyttyvän sen pienen mustan ihmeen kuvista niin pakkohan se on nähdä ilmielävänä. Varsinkin kun näin äskön videon, missä se on salaa keittiönpöydällä ja yrittää kovasti tähdätä pienen matkan päässä olevalle hyllylle. Niinhän se pikkupoika ponnisti mutta hölmö ei hoksannu, että kyseesssä oli lasivitriini.

No nyt niihin kollaaseihin ja entiseen elämääni.

Aloitetaan meikämannen ensimmäisistä "blogikinkereistä" nimittäin 2010 vuoden NRJ Fashion Awardseista. Laura nappas minut mukaan ihmettelemään blogimaailmaa tuolloin. Tästä tämäkin tais lähteä kunnolla ensimäisen kerran liikkeelle. Mukaani oli eksynyt Oululaisten ystävieni lisäksi tuhansia ihmisiä ympäri Suomea, sekä ulkomaillakin pari tyyppiä ihmetteli google translatorin avuin, että mitähän hemmetin kieltä mä oikein kirjotin (kiitos oulunmurteen). Alimmissa kuvissa sitten parin vuoden jälkeinen asu samoista kekkereistä. Olin juuri aamulla rantautunut Lontoosta kotiin ja työpäivän jälkeen rientänyt Lauralle tälläytymään. Nukuttiin sitten muotinäytösten aikana.
Meillä oli varmaan loppuvuodesta 2010-2011 joka viikonloppu jotkut kemut. Aina oli syy juhlistaa, oli se sitten Ritvan nimipäivät tai halloween. Aina myös eksyttiin sinne Lauantaidiskoon, jonne aina vannottiin ettei muka mentäis. Ikimuistoisimmat kemut, mitä oon pitäny extempore vajaa viikon varotusajalla ja parhaiten järkkäiltynä oli varmaan juurikin nuo ensimmäiset halloween- bibikset. Aiai! Muistan vaan, kun käytiin Joannan kanssa lähi-siwasta ostamassa kaikki kemutarvikkeet ja kaikki ne herkut ei edes mahtunu liukuhihnalle asti. Asut vaihtu mulla ainakin kymmeneen kertaan tuon illan aikana, se onki varmaan ainut asia minkä muistan.
Halloweenin lisäksi oli pikkujoulut, johon mun ei tarvinnut loihtia ruokia vaan ruokapuolen hoiti suomen parhain kokki, eli mun oma veikka. Ekat bileet myös missä kaikki ruoka meni kuumille kiville, mikäpä lie syy. Taas sielä tavastialla jatkettiin. Sitten lisää näitä saman päivän aikana päätettyjä bileitä, jolloin kämppä täytty kavereiden kavereista ja joskus myös naapureista. Poliiseja ei silti koskaan kylään saatu.
Beatin synttärit on aina kevätkauden avajaismerkki meikälle. Aina kun kyseinen kampaamo vaihtaa ikää juhlistaen, on ilma joka kerta ihan mieletön. Se aurinko tulee sinne ku tilauksesta. Seura, tarjoilut, ohjelma ja meininki on kohdillaan ja seuraavana päivänä olo kostautuu, kiitos beatin kuuluisan boolin. Tänä vuonna nuo tequilatkin teki melkoset kepposet.
Kaikkien kavereiden tai omia synttäreitä ei saa myöskään unohtaa! Aina on ollut kivvaa ja jälkeen päin on saanu nauraa huoletta omille kommelluksille. Oon miettiny kuinka kiva olis sellainen otsakamera hoitaa baari-illan ajaksi. Sunnuntaina morkkiksessa vois sitten pistää edellisen illan kommellukset telkkariin pyöriin ja holleille sit popparikuppi kans. Joskus mä tän vielä toteutan tai pistän kaverin toteuttamaan. Ehkä loppuu se örveltäminenki sitten.
More To Love- bibikset. Ai että! Tuo tukka oli kyllä mahtava! Olin myös saanut edellisenä päivänä ihka ensimmäiset ripsipidennykset. Leijonanharjan muistaa moni muuki vissiin noista kemuista. Anttilan elektroniikkaosaston laineraudat myytiin loppuun ja sain ilokseni hakea myös itselleni kyseisen vempaimen.
Toiset More To Love- bibikset. Christopher. Huh mikä poika (nykyään mies). Hurmas meistä kovimmatkin. Ilta jolloin kaikki luuli, että mun tukka sytty palamaan, kuohuviini virtasi ja mäkkärin kautta kotia taidettiin koluta. Ihania muistoja!
Viimesimpinä sitten Indiedaysin kemuja. Yläpuolella viime keväältä pari hassua kuvaa, jotka päätyiki illan ainoiksi ja alhaalla vuosi sitten otettuja, jolloin näytin aivan muumilta. Ai hyihyihyi! Onneks en julkaise enempiä kuvia. Ei ehkä sais olla niin kriittinen mutta nyt olen. Hyi mikä muumi.
Kas noin. Olipas haikeaa.

Nyt alko toinen silmä menee kiinni ja se on hyvä merkki: mua vihdoin väsyttää ja taidan saada treffit aikaseksi nukkumasan kanssa.




Heippa! (vähän vielä Christopheriä teille).

-Pauliina

20.10.2014

Morjensta pöytään

Tuota lausahdusta tykkään heitellä ku alotan työpäiväni ja kohtaan työtoverini. Semmosta! Viikonloppu takana ja se tuntu aika pitkältä ja loputtomalta.. kaipasin jopa eilen töihin. Juhlistin viikonloppuani mm. Pasilassa messukeskuksessa I Love Me- messuilla, missä varmaan viiletti satoja muitakin bloggaajia, kotisohvalla, omassa sängyssä, keittiössä monessa eri paikassa kuten tiskialtaan parissa sekä ruokapöydässä. Mä nimittäin olin sitten perjantain messuilun jälkeen pelkästään kotona maanantai-iltapäivään saakka. Meinasin tulla mökkihöperöksi. En silti saanut aikaseksi sitä surullisen kuuluisaa "supersiivousta". Yks nurkka kerrallaan tällai kahden viikon aikana. On mulla perjantaihin saakka aikaa. Sit tulee tupatarkastus tai no sitä voi kutsua äidiksi.


Suloinen Mariela Sarkima messuilla höpöttämässä ja opastamassa tyttöjä tekemään helppoa ja hyvännäköstä pikanutturaa, olisitte nähny meikämandoliinin innostuksen, kun huomasin, että lempiviiniä sai messukeskuksen viinibaarista! Ei muuten saa alkosta paitsi tilauksella. Viini-ihminen, kun olen.... haha! Perjantaina maalailtiin myös tigerista ostettu ruma saippuapumppupullo liitutaulumaalilla, sekä lasipurkkien kannet. Nyt löydän sotkujen seasta oikeat purkit ja purnukat. Lauantai-illan sitten kruunasi höyrystä täyttynyt keittiö ja omatekonen punajuurisosekeitto. Mikään ei palanu pohjaan!!

Asiasta nyt näin kolmanteen ja heti tulevaan viikonloppuun. Indiedaysin Inspiration kemut ja se kipeän kipeä vaatekriisi. Tällä kertaa en tahtois näyttää muumilta, olisko jollain vinkin tynkästä mitä voisin laittaa päälleni? Vinkkejä minne suunnata perjantai aamuna shopittamaan? Olis kovin ikävä olla kyseisissä kemuissa alasti. Ympärillä kuitenkin läjäpäin ihania, hyvä kroppasia blogikaunottaria ja komistuksia ei tietenkään saa unohtaa.

Mulla kävi pienen pieni moka tuossa lauantai-illan suihkuhetken kanssa. Päätin töräyttää pienesti hoitoaineen sekaan oranssia color maskia. Ihan vaan vähän ja ihan vähäksi aikaa. Ajattelin jotain ihania kuparikutreja mielessäni. Lopputulos oli niin hirveä etten edes uskaltanut näppästä yhen ainutta kuvaa kampaajakaverilleni, enkä Tytille enkä myöskään teille. 6 pesun ruokasoodan ja fairyn jälkeen luovutin. Tukkani oli vaaleanpunainen. Sunnuntaina lampsin Anttilaan ja ostin ne 4 pakettia keskiruskeaa hiusväriä hammasta purren. Palkkapäivään oli 6 päivää ja olisin ehkä selvinny halvemmalla jos olisin matkustanut Onnibussilla Lauran luokse Tampereelle värjäyttämään. No se meni jo!

Tämmönen siitä tuli sitten. Tykkään itte. Ainakin sen viikon, jonka jälkeen alan kinuamaan raitoja. Laura, valmistaudu!

Kiitos vielä Nespressolle kutsusta messuille ja kahvimaistiaisista! Uudet lempparit löyty jo uusista kahvimauista :-) Päivä alko hasselpähkinällä ja jatkui minttusuklaalla.

Nyt kuitenkin unille, että jaksan herätä huomenna ihmisten aikaa. Tänään en muuten heränny.

Moikka!

- Pauliina

16.10.2014

Jumppaneiti vauhdissa

Oi kyllä! Liityin elixia/satsin jäseneksi pieni tovi sitten ja tänään pääsin itse veren maku suussa treenaamaan personal trainerin opastamana. Olin aika makaroonina tunnin session jälkeen, hävettää ihan. Aluksi käytiin vähän treeni- sekä loukkaantumishistoriaa läpi. Mua nolotti myöntää, että en ole 2 vuoteen tehnyt yhtään mitään. En siis ihmettelekkään näitä alavatsan alueelle kertyneitä uimarenkaita, joiden takia vuolaasti kyynelehdin kauppojen sovituskopeissa. Nyt kuitenkin tuli stoppi! Niin me päätettiin yhdessä PT:n kanssa. Aluksi jännitti ajatus siitä, että mun treenaajaana olis miekkonen. Minä, minun makkarat ja hikipisarat, sitten ajattelin sen positiivisena asiana: tuleepahan paineita. Naiselle on helpompi sanoa vastaan ja luovuttaa tai mun ainaki oli. Silloin aikoinaan kun treenasin Finnbodyllä. 

Sitten siirryttiin juoksumatolle, jossa saatiin pieni lämmittely aikaseksi ja kohotettua sykettä. Juoksumaton koluttua läpi päästiin itse liikkeiden kimppuun. Melko paljon oman painon liikkeitä ja apuvälineenä toimi sitten semmosiakin asioita, mitä kotoakin kätevästi löytyy. Liikkeet näytti alkajaisiksi helpoilta mutta, kun ite asetuin aloilleen niin yritin pidätellä naurua ja samalla itkua, että miten ihmeessä tää nyt menikään. Semi hyvin jaksoin ekan rundin läpi mutta jo toisella kierroksella rupes tuntumaan mukavasti maitohapoilta.

Treenin jälkeen oli kiva suunnata kotia lämpöseen suihkuun. Kotimatkallani tuli tajuttua, että millähän perusteella oon salini sijainnin valinnut. Houkutuksiahan ei matkan varrelta löytynyt. Makuuni, mäkkäri, hese, pizza hut ja mitähän kaikkia muita herkkuja. Tiukkiksena kävelin alepan pullahyllyjenkin ohitse suoraa pesuaineiden luo ja lampsin kassan kautta ulko-oville. En ostanu yhden yhtä "heräteostos" suklaapatukkaakaan. Viikonloppuna sitten.

Kysymyksenä tahtoisin heittää kaikille jumppa- ihmisille, että millasia jumppia suosittelette? Varsinkin jos täältä löytyy elixia/satsin jäseniä niin otan innolla vastaan kokemuksia. Nään jo mielessäni seuraavan jumppatunnin ku lyllerrän siellä lasikopissa puolet myöhemmin mitä muut. En malta odottaa.



Ens kesänä oon pelkkä varjo itsestäni, verkkomeloni Venlan sanoja lainaten. 

Mutta nyt unille!

Terppa!

- Pauliina 

13.10.2014

Instagram moments


Kävin ensimmäistä kertaa Lauran luona Tampereella ja ihastuin niin paljon Mansen menoon. Mitäs jos muuttaisinki sinne?


Osaisinki skeitata.. pääsis nopsaa kaikkialle.
Laura taiko mulle uuden tukan ja tässä kuvassa se on vasta puoli välissä matkaa ja sitten reissun kruunasi nämä seksikkäät rusketusrajat.
Tilasin Lookfantasticilta itselleni pienen lahjan.. Joka tytön unelma!

Sain Nespressolta yllätykseksi uusia ihania makuja kahvikoneeseeni. Uusi lempparini on tämä cubania.

Miksi en saa unta? Jos jollakin on hyviä vinkkejä unen saantiin, laittakaa jakoon! Otan ilosin mieleen vastaan kaikki keinot.

Päivän kohokohta on iltapäiväkahvi, kera jonku pikkuherkun.

Työporukan bibikset @linnanmäki, parin viikon päästä laivalle näiden heppujen kanssa. En malta oottaa!

Yks maanantai oli hirmu kiva.

Uusi ihana boyfriend- villakangastakki.

Kesän vikoja jäätelöitä Kaivarissa, hyvän seuran kera.

Today's details.

Silloin ku vielä tarkeni näillä..

Hetken päästä tajusin, että toi case ei ehkä ollu kovinkaan käytännöllinen.

Iltakävelyllä..
Tallinnaan lähdössä ja Air maxit, jotka jäi Tallinnan Nike- kaupan hyllylle odottamaan..

Kesän jännittävin sarja, ylivoimaisesti! Saatto vilahtaa yks hölmön näkönen tarjoilijakin..

Mun ja Elli-koiran lemppari maja.

Meidän vain elämää- eväät.

Tämän siiderin jälkeen lähdin oikeasti reffeille, olipa siis aika osuva.

Reffit ei ehkä sitten ollukkaan kovin mieluiset, joten vähän suklaata suruun.

Viikonlopun leffaeväät, feikkinimisen kokiksen kanssa.

Ensimmäinen yökylä sohvalla.

Tyttöjen ilta.

Äidin rakas.


Viime viikon lohdutus cupcake ja Tallinnan mallipojat

Sekä tietenkin tax freestä hommatut heräteostokset.

Ruotsalaisten sukulaisten kanssa kattelemassa Tallinnaa.

Sunnuntainen perhe brunssi.

Enon tekemä, niin hyvä suklaakakku. Santsasin! Myönnän!

Suklaakakun jälkeen hyvä palata niihin air maxeihin, jotka jäivät pari kolme viikkoa sitten Tallinnaan sekä yöuniini kummittelemaan. Palatessani viime sunnuntaina kaupalle, olivat koot loppu, joten lohdutin itseäni palattuani Suomeen näillä reenikengillä.
Kas näin! Tällasta tällä kertaa ja loppuviikosta taas jotain ihan muuta.

Hyvä kiva ja moi!

Ps. Otan oikeasti mielelläni vastaan unen saanti- vinkkejä! Tuntuu että keinot on jo lopussa...


- Pauliina