30.9.2014

Kesän lämpöset muistot

Näin ilmojen kylmetessä, istuessani ruuhkabussissa rupesin selaamaan iphoneni kuvavirtaa. Puhelimeni ilmoittaa jatkuvasti tallennustilan olevan viimesillään täynnä, eli ei muuta kun poistamaan turhanpäiväiset selfiet, joita on tullu otettua se 30 päivässä ja yksikään niistä ei ole päätynyt julkaisukelpoiseksi. Höröttelin menemään aina välillä, kun ruudulle pomppas joku älyttömän hyvä muisto tai kamalan kauniit krapulakuvat, mitä aina jaetaan ystävien kesken whatsapp- keskusteluissa. Oivoi! Taas on takana kesä, joka oli mun mieleen. Ajattelin koota kesän lemppareimmat itselleni vielä muistoksi, niin sitten ku odottelen tuolla pakkasessa noita busseja varpaat jäässä ja kiroan elämäni syvinpään helkkariin, niin muistutan tällä listalla että mun elämä on silti aika kivaa. Ainakin ollu. Kas näin!

Kesän 2014 muistot

Väri: Keltainen.


Viikonpäivä: Sunnuntai.

Peli: Sudokut auringon alla, ai että!

Reissu: Ruissi mielessä päälimmäisenä, myös parin viikon takainen Tampere lämmitti mieltä.

Nuo ilmat! Ei olis voinu olla paremmat.


Keikka: Haloo Helsinki! @Ruisrock, ehdottomasti!


Bändi: Arctic Monkeys.

Biisi: Titta - Maailma loppuu tänään.

Albumi: Ed Sheeran - X

Elokuva: Kesäkaverit.

Tv-Sarja: Orange Is The New Black.

Näyttelijä: Taylor Schilling.

Terassi: Mbar.

Juoma: Lindiksen ja mun yhteistyöllä valmistetut mansikkamangodrinksut. 

Sillä lailla..

Ravintola: Sandro!!!


Ruoka: Uudet perunat, lohi, tankoparsa ja aiaiai kaikki tuommoset nuin! 


Herkku: Mansikat mascarponen kera.


Kemut: Synttärit oli taas aika mainiot ja sunnuntain ääniwallit.



Ihminen: Ei pysty sanoo yhtä ainoastaan, niin vastaan mun haukun, ku se on puhetta vaille ihminen. 


Puuha: Rymyyminen ja seikkailu.

Vaate: Kukka- ja pallomekot.



Kengät: Birkenstockit.

Erotiikantappajat.

Kukka: Valkoset ruusut.


Tuoksu: JLo Miami Glow.

Eläin: Tähän vastaan kans Elli-koiran ja sitten mun äidin koirun, joka kävi taivaanporteilla mutta teki ihmeparantumisen, sekä Elmo joka rönöttää pilven reunalla ja kattelee meidän toilailuja. Moi Elmo!

Mitä äiti, niin lapsi perässä.

Keskustelu: Joko kaikki heinäkuun sunnuntai-maanantain yön keskustelut tai sitten maanantai aamun, vaikea päättää! Yksi mieleen jäänyt keskustelut käytiin big mamasissa maanantaina aamuyöstä. Linda: "mull on aivan älyttömän paljon sanomista, niinku kaikkeen. Politiikkaan, pitsoihin, koiriin kaikkeen" Pauliina: "mä näytin äskön koiralta" Linda: "mä näytin Obamalta". Kas näin! Keskustelun kulusta voitte päätellä nautittujen alkoholiannosten määrän. 

Isoroballa otettu selfie ja kello on viis aamulla, loman loppumisen kunniaksi.

Synttärilahja: Ystävät, jotka tuli mun synttäreille.

Saavutus: Vaihdoin paikkakuntaa, kun etsintäkuulutettu lomallani (lainasin Lindaa) sekä ikean kenkäkaapin kokoaminen!

Paikka: Mökki. Mikkään ei voita mökillä oleskelua.

Villa Achille.


Päivä: 24.7

Tommi rakas ajeli kämäsellä pakulla ees taas, että saatiin mulle uusi ihana sohva synttäriks.


Ja noin se kesä sitten menikin. Ihania muistoja ja reissuja roppa kaupalla.
Nyt unille!
 

Ps. tanssitunti meni aika kivasti ja oon mitä ilmeisimminin elossa.

Heipsu!

- Pauliina




29.9.2014

Heimoi!

Tämä mun kirjottaminen on nyt kyllä lähteny oikeen urakalla alaspäin. Noh! Silti aion pitää tämän kaikille julkisen päiväkirjani voimavaranani täällä, koska fakta on se että bloggaamisesta en pääse irti, vaikka kuinka yrittäisin. Se on luissa ja ytimissä se fiilis, kun tekee mieli kirjottaa. Nyt vähän niitä kuuluisia kuulumisia.

Tänään höpöttelin töissä kolleegani kanssa bloggaamisesta ja siitä miten blogikulttuuri on muuttunut. Kun olet kerran laittanut itsesi esille, niin on kai ilmiselvää, että kaikki ikävä täytyy kestää mutta ihmisiähän me tässä kaikki vaan olemme. Löysin itsestäni edellisellä viikolla aika inhottavan viestiketjun sattumalta etsiessäni vanhan blogini uumenista kuvaa vanhasta tukkatyylistäni ja pakko myöntää, että en ole saanut sitä samaa surullista fiilistä pitkään pitkään aikaan, moniin vuosiin oikeastaan. Se oli aika kamalaa luettavaa ja kamalaa ajatella, että joillakin ihmisillä on aikaa vatvoa lähes tuntemattoman ihmisen elämää keskustelupalstoilla. En oo edes välittänyt moisista ketjuista aiemmin, koska en ole halunnut mennä lukemaan mitään. Nyt kävi vahinko ja kadun! Sen yön unet oli mennyttä. No mutta ei siitä sen enempiä. Älytön tsemppi päälle ja rupattelut aamukahvipöydässä mummin ja äidin kanssa autto, pari kyyneltäkin ehkä taisin tirauttaa ja puhelu parhaalta kaverilta teki päivästä huomattavasti paremman.

Nyt ihan eri fiiliksellä. Huh! Mulla on huomenna pitkästä aikaa tanssitunti. Pelkään jo etukäteen mitähän meikä mandoliinille mahtaa käydä. Pyörryn alkulämmittelyssä? Nyrjäytän nilkan? Oksennan kesken tunnin? vai meneeköhän joku luu poikki? Saa nähdä. Lomatki on lusittu ja seuraavana tähtäimessä talviloma. Sen ajattelin vietellä Lontoossa. Jospa tällä kertaa pääsisin jopa lennollekki, olis ihan hyvä!

Eipä tässä kummosempia. Maanantai alko mukavasti pommiin nukkumisella ja ai että ku hävetti. Töissä hoksasin, että keskiviikkona on lokakuu. Mitäs ihmettä? Kesä meni niinkö sekunnissa. Elän vieläki kesässä. Kävelen edelleen balleriinoissa, birkenstockit sentään laitoin jo kaappiin. Kampin kuuluisa kylähullu haha.

It's going down i'm yelling tindeer... again

Edellisen postauksen kommentit oli kyllä hyviä ja sähköpostit, mitä ootte laitellu. Ei sitä tinderiä kai kannata niin vakavissaan ottaa mutta kyllä mua sekin aina välillä mietityttää, että kuinka nopeaa ja helppoa uusiin ihmisiin on tutustua nykypäivänä. Se ei ehkä oo ainoastaan positiivinen juttu, vaan vähän ristiriitanen jos mietitään esimerkiksi nyt tätä surullisen kuuluisaa tinderiä. Ennen kaikki asiat eteni aika hiljattain ja tärskyt saatettiin sopia vasta monien viikkojen päähän, saatika sitten ollut siinä samalla kymmeniä muita kiinnostavia ihmisiä ympärillä ja viestiarkistoissa, vaan keskityttiin siihen yhteen. Ainakin mulla mennyt niin. Olen kuuluisa siitä, että jos on monta rautaa tulessa niin tulen ryssimään niistä joka ikisen. Enkä puhu pelkästään ihmissuhteista vaan asioista ylipäätänsä. Vihaan kiirettä ja sitä, että on paljon asioita hoidettavana, paitsi työasioissa. Työasioissa kaikki toimii aina paljon paremmin, kun on pieni tuli pepun alla. Paineita, paineita! Takaisin asiaan. Nyt kun tämä uusien ihmisten tapaaminen on niin helppoa niin pakko myöntää, että siihen turtuu aika helposti ja sitä ei ajattele loppuun saakka. Heti kun tulee yksiki negatiivinen puoli tai joku johon kiinnittää huomiota tai josta ei pidä voi vaan painaa "poista tinder-pari", "poista kavereista" tai "lopeta seuraaminen". Vaihtuvuus on nopeaa ja suhteet lyhyitä, aina voi ns. löytää paremman tai niinhän sitä luulee. Itse en halua ajatella niin. Haluan takasin siihen aikaan, kun pyöräillään toiselle puolelle Helsinkiä rimpauttelemaan kaverin ovea, että onko se kotona ja lähetellään postikortteja. Postikorteissa on hyvä puoli se, että niistä ei nää millon se on menny perille ja milloin nähty. Haha!
Semmosta. Onko yhtään samalaisia mielipiteitä linjoilla?

Kevyttä maanantai- avautumista havaittavissa, tai no tiistain puolellahan me ollaan.



Koira kainaloon ja unille, heippa!

Ps. Jos nyt sitten kuolen sinne tanssitunnille, niin tota terkut vaan kaikille ja voikaa hyvin :-) 



- Pauliina

11.9.2014

No se tinder

Ahaha mua naurattaa, että oon alkanu kirjottaa tätä kyseistä postausta varmaan n. 8 iltana mutta lopulta nolona painanu kopioi ja delete. Kas näin! Nyt mä rohkaistuin julkaisen tän. En halua kuitenkaan myöntää, että mun koko kesä olis pyörinyt pelkän tinderin ympärillä, eikä se pyörinykkään mutta pakko myöntää, että kyseinen äppi nostatti verenpainetta ja menetin mielenterveyden aina pariksi päiväksi. No ei! Läppä oli! Tässä tullee teille, ketkä mut tähän yllytitte.

Kaikki alko vuosi sitten, kun kuulin kyseisestä applikaatiosta. No tietenkin päätin kokeilla. Alkutaipaleilla mukana oli vaan Ryanit, Jacksonit, Michaelit sekä etelänaapurin Siimit. Joulun jälkeen mukaan tuli Joonakset, Mikot ja villet. Talvella taisin treffata parit mätsit ja alkukankeudesta kun päästiin niin treffailut oli ihan hauskojaki ja muodostu montakin kaverisuhdetta. Ei sen enempiä.

Kevättä alko olee rinnassa niin mukaan tuli taas vaikka ja minkä näköstä ja olosta poikasta ja miehen alkua. Enää ei meikän puhelin näyttäny surkeaa " lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä". Myöskin tärskyjen sopiminen alko olemaan haastavaa. Ensin kysellään instagram- nimimerkit ja aletaan seuraamaan, sitten whatsappaillaan ja sen jälkeen ehkä vielä facebook- kamuksi lisätään mutta kun sovitaan, että nähdään niin ikinä ei sinä päivänä kuulu pihaustakaan ja vaikka sovitaan aika ja paikka nii ei ilmestytä paikalle. (näidenkin takia meikä mandoliini on kasvattanu pirun sarvet tuoho otalle, että päätin julkasta tän tekstin). Ei se näkeminen hittolainen tarkota naimisiin menoa ja lasten hankintaa tai seurustelua. Ei todellakaan. Hauskinta näissä on aina se, että minä en ulos pyyä, enkä alota keskustelua. Okei joskus parin drinksun jälkeen olen saattanu tyttöjen tsemppien saattelemana eksyä viestin kirjottamaan. Niitä on ehkä max. 4. No okei on enemmän.

Näitä ihme mammareita on mahtunu mun kesään vähän vaja kymmenen. Se on aika iso määrä, eikö? Miksi sitä ees ruvetaan pyytelee ulos ja soittelemaan jos ei meinaa koskaan ilmestyä paikalle? Tätä kohtaa en ymmärrä. Ymmärtääkö joku? Voiko joku poika/mies/poikamies/miespoika kertoa syyn tälle? Onko se vaan se, että ei kehtaa sanoa suoraan, että "ei kiitos"? Olis varmaan tää kysymys täytyny lähettää suosikin dear Eki- osioon. Onko semmonen vielä? Eiku suosikkihan lopetettiin. No hitsit! Vauvat.fi- sivustolle sitten.

Tää teksti antaa nyt kamalan katkeroituneen kuvan musta, että kyyhötän kotona yksinäni koira kainalossa vippaillen miehiä oikealle ja vasemmalle. Ahahaha.

No mutta nyt niihin itse mätseihin. Ehania. Kaikenlaista on mahtunut. Joku on ollu aivan liian päissään, joku aineissa ja joku muuten vaa omituinen. Jos näitä itse tämän kesän mätsejä aattelee. Joku on rymynny puistossa meidän tyttöporukan viltille huutaen "KUKA TEISTÄ ON PAULIINA" ja joku on räkässy naamalle, kun oon sanonu että yösijaa ei sinä iltana meikäläisen vierestä löydy. Semmosta!

Tästä vielä pojat esimerkit, mitkä nyt ei vaan ehkä toimi. 

"Pauliina, tiiätkö mikä on kaunista?"
"No kerroha.."
"Lue eka sana uudestaan"

Nyt uudistamaan iskureplavarastoa poika hyvä...


"Wow! You look amazing! How nice to have a match with you, feel's like i won the lotteri"

No kylläpä on huono lottovoitto ja vituttais kyllä aika paljon.

"Pauliina pauliina! eikä mikää iha minkä tahansa pirtin pauliina vaan itse punahuuli-pauliina! Noi sun huules näyttäis rakastavan hymyy, shoot me if i'm wrong! Otaksä bissen, siiderin, lonkeron vai muumilimpan?:D" 

Tää oli loistava! Olin töissä tauolla, kun tää tuli. Ensinnäki mulla ei ole mun tinder- kuvissa yhessäkään ollu tuolloin huulipunaa. Mitäs mitäs? Sekä toi ihan sama viesti tuli sitten varmaan viidelle eri työkaverille melkein yhtäaikaa. Yrtitys kymppi! Arvostan. 


"No.. emmä tiedä.... hyvä perse :)"

Nii en mä tiedä, kun yhen ainuttakaan kuvaa, missä mun takapuoli näkyis ei oo tinderissä. Ehkä mun naama sitten muistuttaa persettä? Ken tietää..

"I like stawberries and I like you" 

Ei lisättävää. 

"Nyt oon selvinny jussista"

Niin tosiaan oon kirjottanu sulle viimeksi juhannuksena. Mikäs kuukausi se nyt on? Syyskuu.

"No millasiin vaikeuksiin meinasit hankkiutua tänään?"
"En toivon mukaan minkäänlaisiin"
"Koska..? Vakuutukset tapissa/oot nytkin putkassa/ ei kiinnosta seikkailut/ jotain muuta, mitä?"
"Pauliina, me elviytetään nyt tää suhde"
"Siihen tarvitaan molemmat. Mull ois ensiapupakkauksessa skumppaa ja suklaajätskiä"
"Montako kertaa mun pitää tehdä alote"

Liian omituinen. Ei toimi, ymmärrä mies hyvä! Ps. Shampanja toimii aina paremmin.

"Onnittelut numeron vaihdoksesta! Etkö juhlista? Vapaalla vois hyvällä omatunnolla. Tässä kallion baareja kiertäessä mielessä pyörähtäny että ois aika jees viettää yötä muuallaki ku parin jätkän kanssa "asunnolla" Mutta ehkä sä haluat nukkua kaikessa rauhassa"

No kiitos kiitos! Synttäriyöni ajattelin kuitenkin selvinpäin nukkua yksin. 

"Eikö sunki mielestä tällanen auringonnousu pitäis aamu-uinnin kans nauttia?"

Ja viesti tuli puoli kaksi yöllä? 

"Mä oon aina asunu Tre, enkä muuta täältä"  

Rauhotu! En ole pyytänytkään muuttamaan minnekkään. 

"Moikka :) Mitä pauliinalle eli swadmasterille kuuluu?:)"
"Ai vitsi. luulin et oli tosi smuutti alotus :'(:'D ei toiminu :'D:'D"
"Okei kuuntele.. :D"
" lyödääks huntista vetoo, et jos pyytäisin sua ulos sä kieltäytyisit?? ;);)"

No kyllä mä itseasiassa voin lähteä ulos jos saan siitä 100e. Saisinpaha ainaki uudet kengät, just kattelin tällä viikolla yksiä ihanuuksia.

"Moi mun tinder irtisanoi itsensä mut latasin tän uudestaan, vaan sen takia että voidaan viedä tätä meijän juttuu pidemmälle:)"
"Millo cudlaillaan?"
"Ehkä tänään"

Juu oon tottunu, että mä oon aina tää syy, miksi tinder selataan joko läpi tai ladataan uudestaan että tuun vastaan. Sarkasmia. Tätä keskustelua kesti jopa vähän vajaa kuukauden mutta vieläkään ei olla cudlailtu. Pari raivokohtaustaki rage-rautio tais saada. Hirveä sana tuo cudlailu sitä paitsi. Kukaan ei käytä tota. Roskiin!


"Meil on oma pöytä tääl, oma tarjoilija joka tuo vaan juomaa pöytään ja chishaa"

Niin tarkoitit varmaan sishaa? No mutta eni veis ei kyllä kiinnosta. Mää en ymmärrä miksi poikien täytyy aina hirveesti kauheesti pröystäillä?

Ja näääin näitä olis pilvin pimein vielä mutta hyvän maun rajoissa on ihan ok lopettaa, eikö?
Toivon mukaan mätsini eivät pahottaneet mieliä näistä julkaisuista ja osaa ottaa läpän läppänä ja lähteä leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä :-)

Uutta matoa, mätsiä koukkuun ja viikonlopun viettoon.

Hellurei ja hellät tunteet!


Ps. Mä niin aion kirjottaa maajussi-Tommille!





















































- Pauliina